Yksilöohjaus

Hyvää viikonloppua!

Hieman flunssaa meinaa pukata, mutta koitan levätä kaiken tohinan keskelläkin. Onneksi äiti ja käly kävivät eilen sairaanhoitajamessuilla, josta he toivat tuliaisiksi mm. D-vitamiineja! Oli pakko tulla tekemään lyhyt postaus, sillä opon urani edistyy: pidin eilen mun ensimmäiset yksilöohjaustunnit harkassa. Varsinaisesti tässä ekassa harkassa ei tarvitsisi vielä yksilöohjausta pitää, mutta ohjaajani antoi minun kokeilla. Hän tarkkaili toimintaani ja sain hyvää palautettta :) Jäi kyllä onnistunut fiilis! Ohjauksen tukena minulla oli oppilaiden ennakkoon täyttämät haastattelulomakkeet. 

Mites teillä mahdollisilla kevään hakijoilla edistyy pääsykokeisiin valmistautuminen? 

 

Kuulumisia harjoittelusta

Heipparallaa!

Ihan jäätävästi tekemistä, mutta yöunista en silti karsi. Orientoiva harjoittelu on tarjonnut mulle tosi monipuolisen kuvan opon työstä. Olen päässyt mukaan oppilashuoltotyöryhmään, yritysyhteistyöpalaveriin, yksilöohjauksiin, luokkaohjauksiin ja aineenopettajien tunneille. Opettajanhuoneessa olen jutellut muun muassa entisen kotitalousopettajani kanssa :) Koin tänään isoja onnistumisen tunteita, kun autoin yksilöohjauksessa ja pääsin keskustelemaan yhden oppilaan kanssa fanfiction-kirjoittamisesta ja sen hyödyntämisestä kieliopinnoissa.

Huomenna menen avustamaan seiskojen kuviksen tunnille. Haaveilin joskus nuorempana kuviksen opettajan työstä, joten nyt pääsen sitten kokeilemaan sitäkin. Aiheena on kubismi.

Picasson Les Demoiselles d'Avignon

Ensimmäinen oma yksilöohjaukseni on perjantaina. Luokkaohjauksia pidän ensi viikolla. Ohjaajani hyväksyi tänään tuntisuunnitelmani. 

Mites sitten se gradu? Lähetin tutkimuslupakirjeeni graduohjaajalleni, mutta hän ei ole vielä vastannut sähköpostiini. Vähän se projekti on siis jäässä. Tarkoitus olisi viikonloppuna lukea teoriaa ja muotoilla tutkimuskysymyksiä.

Viikonloppuna on myös tätini synttärit ja veljenpoikani ristiäiset.

Ja ei, en yritä polttaa kynttilää molemmista päistä. Pitääkseni itseni koossa, pyrin ulkoilemaan joka päivä (pyöräilen töihin, käyn kaverin kanssa lenkillä) ja katsomaan välillä sarjoja tai leffoja. Viimeksi tuli tsekattua Tarantinon Django Unchained. Sarjoista olen seurannut eniten viimeaikoina Big Bang Theoryn seiskakautta, Greyn anatomian kymppiä ja Once Upon a Timen kolmoskautta. Viimeksi mainittu on kyllä semmoinen aivot narikkaan ja sukellus fantasiaan -kokemus, että gradu unohtuu. 

Hook täältä

Game of Thronesin neloskautta odotellessa.

Ensimmäinen harjoitteluviikko

Hejssan!

Piirustukseni kummitytölleni

Viikon biisit:


Tuomas Holopainen - A Lifetime of Adventure
Don Rosan sarjakuva-albumia varten tehty upea teos.

Lana del Rey - Once upon a dream
Hyytävän hyvää soundtrack-musiikkia tämäkin, tulevasta Maleficent-leffasta.

Takana tosi kiireinen, mutta antoisa viikko jälleen. Olen ollut neljä päivää orientoivassa harjoittelussa yläkoulussa. Ohjaajani on todella mukava ja jämeräotteinen opo, jonka työtä on ilo seurata. Opon tuntien lisäksi olen käynyt tutustumassa myös aineenopettajien ja erityisopettajien työhön. Näin olen saanut monipuolisen kuvan erilaisista pedagogisista ratkaisuista.

Kirjalliset työt ovatkin sitten kasautuneet. Viikonlopun aikana olisi tarkoitus aloittaa harjoitusportfolion kasaaminen. Tähän portfolioon kerään muun muassa suunnitelmani, kuvauksen koulusta, havaintoja tunneilta sekä aikatauluni. 

Portfolion lisäksi lueskelen erityispedagogiikan tenttiin loput 100 sivua. Meillä on siis kurssikaverien kanssa "lukupiiri", johon jokainen tekee tiivistelmän puolikkaasta kirjasta. Tenttikirjoja on yhteensä kolme, joten tämä tiivistelmien teko helpottaa luku-urakkaa huomattavasti.

Ensi viikolla pääsen pitämään ensimmäiset omat luokka-ohjaustuntini, joita varten aloittelen tuntisuunnitelmien tekoa. Vähän jännittää! 

Lisäksi aion viikonloppuna käydä ulkoilemassa kaverin kanssa sekä ostoksilla Lahdessa. Tänään olin jo kahvittelemassa sukulaisten luona :)

Rentouttavaa viikonloppua niille, joilla siihen on aikaa!! 

Maailmancupissa oli huipputunnelma!

Terveisiä ampumahiihdon maailmancupista!

Viime viikko on vierähtänyt kiireisissä tunnelmissa. Takana on todella hyviä hetkiä sekä paljon puurtamista. Nyt on kuitenkin tyytyväinen olo. Onnistuin kiireestä huolimatta!

Päällimmäisenä mielessä ovat tietenkin ampumahiihdon maailmancupin kisat Kontiolahdella. Suunnittelimme työparini Ellan kanssa muksulan (kid´s park), jossa oli kasvomaalausta (myös aikusille), lumen maalausta, poroajelua, moottorikelkkailua ja kisamaskotteja. Kaikkeen sitä kasvatustieteilijä joutuu/pääsee!

Pääsin tänään hengailemaan pari tuntia kisamaskottina. Puku oli melko ahdistava, mutta tunnelma vei mennessään. Kisakatsojat halusivat sankoin joukoin yhteiskuvaan nallen kanssa.

Mikä parasta, kisamaskotti pääsi saattajansa kanssa mm. VIP-katsomoon ja media-alueelle. Vuoroteltiin sitten Ellan kanssa nallen sisällä.

Kaisa hiihti ja ampui itselleen jopa kolme voittoa, mitä oli mahtaa todistaa. Lisäksi norjalaisurheilijoiden suoritukset olivat ihan huikeita!

Kiitän työpariani Ellaa, jonka ansiosta meillä toimi homma. MM-kisoissa uusiksi!

Huomenna koittaa sitten lähtö vanhempien luokse ja ensimmäiseen opoharjoitteluun! Tällä hetkellä tuntuu hieman absurdilta, että ylihuomenna olen jo työharjoittelussa. Pitää vielä pakata ja palautella kirjastoon kirjoja. 

Nuoren aktiivisuuden ei pitäisi olla vanhemmille vaiva

Tässä hieman aiempia blogauksiani asiallisempi mielipidekirjoitus, joka julkaistaan hieman lyhyempänä myös eräässä paikallisessa lehdessä:

Palasin juuri Suomeen lomamatkalta Espanjasta, jossa työttömyys on kivunnut maailman ennätyslukemiin. Myös nuorison työttömyysluvut ovat Espanjassa musertavia. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki koulutuksen ja työttömyyden ulkopuolella olevat nuoret eivät ole työttömiä tahtomattaan tai syrjäytyneitä. Turistin silmin nuorisotyöttömyys ei näkynyt Madridin katukuvassa.

Syrjäytyminen ei ole yksilöllinen ilmiö, vaan yhteiskunnallinen. Nuorille pitäisi antaa mahdollisuus toiminnallisuuteen ja vaikuttamiseen, jotta he eivät jäisi ns. hyväosaisten varjoon. Aktiivinen nuoruus luo pohjaa yhteiskunnalliselle osallisuudelle. 

Huomioni kiinnitti Madridissa jo matkani ensimmäisenä iltana se, miten paikalliset nuoret viettivät vapaa-aikaansa. Eräässä baarissa oli ilmainen salsa-tunti, jossa nuoret aikuiset opettelivat tämän lattaritanssin saloja. Ohjaajat huutelivat yksittäisiä neuvoja ja tanssivat oppilaiden kanssa. Tanssiparia vaihdettiin tiuhaan ja virheitäkin tehtiin, mutta se ei menoa haitannut.

Kun sitten tutustuin Madridiin paremmin, huomasin, että myös aikuiset liikkuvat tässä vilkkaassa kaupungissa paljon. Näin kaduilla kaiken ikäisiä skeittareita, pyöräilijöitä, rullaluistelijoita sekä jalkapalloilijoita. Katumuusikoita jäätiin oikeasti kuuntelemaan. Olisi hienoa, jos tällaista rentoa, tasavertaista ja ilmaista harrastustoimintaa saataisiin lisää Suomeenkin, jossa osallistuminen useisiin lajeihin tai kerhoihin on kallista ja vaatii huoltajilta usein aikaa ja vaivaa.  Ei vanhemmasta pitäisi tuntua, että lapsen harrastuksesta on vaivaa.

Meillä ei ehkä ole aurinkoista ja lämmintä ympäri vuoden kuten Espanjassa, mutta Suomessa on metsiä ja talviliikuntamahdollisuuksia. Tutkimusten mukaan suuri osa suomalaisista lapsista ja nuorista jää pitkäjänteisen harrastustoiminnan ulkopuolelle. Pitäisikö siis tukea matalan kynnyksen vapaa-ajan toimintoja enemmän? Vaikka vanhemmilla on tärkeä rooli lastensa ohjaamisessa harrastusten pariin, tarvitaan myös kodin ulkopuolisia innoittajia. Kuntien nuorisotoimilla on tärkeä tehtävä yhteisöllisyyden lisäämisessä. Tässä projektien ja hankkeiden luvatussa maassa tarvitaan muutakin kuin suunnitelmia, tarvitaan hyviä esimerkkejä. Ei kaikkien harrastajien tarvitse tähdätä kilpailuissa voittamiseen ja oman kehon muokkaukseen. Elämysmatkailun ja pätkätyöllistymisen lisääntyessä Suomeen tarvitaan halpaa ajanvietettä. 

Ehkä harrastamisen ero maiden välillä liittyy kulttuurisiin seikkoihin. Espanjassa ollaan hyvin yhteisökeskeisiä, mikä johtuu yhteiskunnan erilaisesta rakenteesta verrattuna Suomeen. Täällä "Mie romahan" -ihmisiä ja "meitsie"-kuvia riittää. 

Toisaalta olin helmikuussa ensimmäistä kertaa vapaaehtoisena töissä nuorten ampumahiihdon SM-kilpailuissa, Kontiolahdella. Oli hienoa olla mukana tukemassa nuorten urheilua, mutta vielä hienompaa oli nähdä, kuinka eri ikäiset ja -taustaiset ihmiset tekivät yhteistyötä – ilmaiseksi.

Madridin reissu.

Hola!

Palauduin eilen Joensuuhun viiden yön mittaiselta Espanjan reissulta. Oli ihanaa nähdä pitkästä aikaa ystävääni Saaraa, joka on siis ollut Madridissa noin puoli vuotta vaihto-opiskelijana. Lisäksi pari muutakin kaveriani tulivat samaan aikaan sinne :) Säät suosivat, lennot olivat ajoissa ja ruoka oli hyvää ja halpaa. Shoppailtiin hulluna ja käveltiin niin paljon, että mun jalkoihin tuli rakkoja.

Tässä vähän reissukuvia:

Olisin voinut jäädä pidemmäksikin aikaa, mutta opiskelukiireet ja taloudellinen tilanne pakottivat takaisin koto Suomeen.

Nyt on sitten edessä puolentoista viikon mittainen opiskelukiire ennen työharjoittelun alkua. Tänään oli sotilasalaa käsittelevä esitelmämme, joten se on nyt pois päiväjärjestyksestä. Huomenna on onneksi vain muiden ammattiala-esitelmiä, mutta muuten päivä pitäisi käyttää ammatti- ja työurakurssin sekä gradun teorian parissa.

Viikonloppuna on opiskelukaverin 25-vuotis synttärit, joille olen luvannut leipoa kakun Batman-teemalla :D Ihanaa päästä pitkästä aikaa leipomaan!

Ensi viikko on melko saatanallinen, sillä se pitää sisällään muun muassa yhden vaikean tentin uusinnan, gradusemman jossa esittelen omaa työtäni, yksi 11 tunnin päivä, maailmancupin vapaaehtoistyötä, ryhmätyöskentelyä ja ammatti-teemasitsit, joihin menen toustaamaan.

Huh huh. 

No, ainakin sain vähän ladattua akkuja etelässä!