Viimeinen viikko Tampereella

Heippati rallaa!

Asustelen Tampereella enää viisi päivää, ja sitten palaudun takaisin Joensuuhun. Samaan kämppään toki menen kuin ennenkin - tässä kuussa maksoin siis kahteen paikkaan vuokraa. Hyi sentään.

Olen tässä viime päivät askarrellut posteria pienryhmästäni. Tarkoitus on tehdä juliste erään kurssin työpajaa varten: katselemme toisten postereita ja esittelemme omiamme. Tosi mielenkiintoinen oppimismuoto! Vähän vaihtelua perinteisiin esitelmöintiin. Olen aina ollut visuaalinen ihminen, joten tykkään tällaisesta. 

Posterin lisäksi olen raapustellut paria psykan luentopäiväkirjaa kasaan. Vähän on motivaatiopulaa, koska Tampereella on muutakin tekemistä kuin istua täällä kymmenen neliön kuutiossa.

Käväisin myös minilomalla vanhempien luona. Oli rentouttavaa päästä äidin murkinoiden äärelle. Lisäksi näin veljenpoikia ja ystävän kolmeviikkoista poikaa.

Työnhakua olen jonkin verran myös saanut eteenpäin. Kutsua yhteenkään työhaastatteluun ei ole vielä kuulunut. Johtuisiko siitä, että minulla ei vielä niitä papereita kädessä ole?

Missähän vaiheessa työnhaku alkaa ahdistaa?

Surullista, että Suomessa on monia korkeastikoulutettuja, jotka eivät ole saaneet alansa töitä. Turhauttavaa.

Valmistuminen on jo uhkaavan lähellä..

Pientä identiteettikriisiä pukkaa: olen pian muuntumassa opiskelijasta valmistuneeksi. Luultavasti hetken olen työtön. Sitten jossain vaiheessa toivottavasti opo!

Viisi vuotta olen voinut sanoa olevani opiskelija ja siten perustella muille elämäntapaani. Mutta pian pitäisi asettua johonkin ja keskittyä tiettyyn toimenkuvaan. 

Viimeiset viikot tulevat olemaan todella kiireisiä, koska minulla on paljon kirjallisia hommia tekemättä sekä ne MM-kisojen talkoolaishommat. Muutakin sosiaalista elämää onneksi on.

Opiskelijaelämä on ollut ihanaa. Olen saanut melko vapaasti muokata omia aikatauluja sekä valita, mitä haluan tehdä. Olen tavannut satoja uusia ihmisiä, joista osa tulee olemaan aina hyviä ystäviä. Opintojen puitteissa olen asunut neljällä eri paikkakunnalla, mikä on ollut todella rikastuttava kokemus. Kahta eri yliopistoa on tullut vertailtua. Sanoisin, että Lapin yliopistossa on yhteisöllisempi meininki kuin Joensuussa, mutta Itä-Suomen yliopiston ohjauksen koulutus on ihan omaa luokkaansa. Oikeastaan hyvä, että kandivaiheessa minulel oli tarjolla enemmän oheistoimintaa, ja maisterivaiheessa keskityin vahvasti opiskeluun ja siihen, mitä haluan isona konkreettisesti tehdä.

Olen tottunut suunnittelemaan elämääni, joten kyllä epätietoisuus tulevasta vähän ahdistaa. Luotan kuitenkin siihen, että asioilla on tapana järjestyä. 

Yksilö-, pienryhmä- vai luokkaohjaus?

Kerron tässä postauksessa erilaisista ohjauksen muodoista käytännön kokemukseni perusteella.

Yksilöohjaus
Tätä harjoittelin eniten lukioon sijoittuneessa ohjauksen perusharjoittelussa. Harjoitteluun kuului ohjausprosessin saavuttaminen: siis vähintään kolme yksilöohjausta saman opiskelijan kanssa. Yhden tapaamisen videoin (kesto 40 min). Pätkä katsottiin myöhemmin muiden opo-opiskelijoiden kanssa. Jännittävä, mutta opettavainen kokemus.

Yksilöohjaus on hetki, jolloin opiskelija saa olla täysin opon huomion keskipiste. Ohjauksessa keskitytään hänen elämänkenttäänsä ja tulevaisuuteensa. Opo ei anna kaikkea valmiina, vaan pyrkii lisäämään ohjattavan toimijuutta.

Minun vahvuuksiani yksilöohjauksessa ovat kokemukset erilaisista aloista, huumori sekä luovuus. Kehitettävää minulla konfrontoinnissa eli ristiriitojen osoittamisessa.

Luokkaohjaus

Ensimmäinen, orientoiva, harjoittelu käsitteli nimenomaan luokkaohjausta yläkoulussa. Toki toteutin sitä myös lukioharkassa. Vaativinta on tuntien suunnittelu ja luokan keskittymiskyvyn ylläpito. Pidän kyllä luokan edessä olemisesta ja erilaisten harjoitusten teettämisestä. Tärkeää on selventää opiskelijoilla, miksi mitäkin harjoituksia tehdään.

Pienryhmäohjaus

En ollut omana kouluaikanani osallistunut pienryhmäohjaukseen. Tällä hetkellä vedän pienryhmää, ja kokemus on ollut antoisa. Pienryhmän tyyli on helposti keskustelevampi kuin luokkaohjauksen, missä opiskelijoiden on haastava esittää mielipiteitä.

Pienryhmän suunnittelussa on tärkeää valita päämäärä, ryhmäläiset ja osatavoitteet.


En osaa valita näistä suosikkiani; riippuu niin tilanteesta, milloin mikäkin ohjausmuoto tuntuu sopivalta. 

Poliisikoulusta päivää!

Blogi-innostus on ollut totaalisella tauolla. Pahoittelen. Mutta koska netin luonne on asynkroninen, tästäkin postauksesta lienee hyötyä kevään hakijoille tai niille, jotka haluavat opo-opiskelusta muuten vain lisätietoa! =) 

Palautin graduni kaksi viikkoa sitten. Lopputulos ei liene paras mahdollinen, mutta toiveissa olisi arvosana C (vastaa yo-kokeiden arvostelua). Pääasia, että se on nyt ohi.

Suoritan parhaillaan viimeistä, ohkauksen syventävää, harjoittelua Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella. Ympäristö on hyvin erilainen aiempiin kokemuksiin verrattuna, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen! Olen päässyt seuraamaan tunteja ja toteutan omia pienryhmiä. Isäni on (eläkkeellä) poliisi, joten on mukavaa päästä seuraamaan tämän ammatin lähtökohtia.

Valmistuminenkin häämöttää ihan nurkan takana. Olen jo hakenut muutamia opon työpaikkoja, Etelä-Suomesta lähinnä. Minulla ei siis ole aviomiestä tai lapsia, joten en ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkakuntaan. En silti ihan mihin tahansa haluaisi lähteä, mutta nykyisessä taloustilanteessa ei kannata nirsoilla. Toisaalta opojen työtilanne on verraten ihan ok. 

Asun siis väliaikaisesti Tampereella, poliisikoulun asuntolassa. Onneksi sain valmiiksi kalustetun huoneen, mikä helpottaa asioita huomattavasti. Olen nyt ollut täällä puolitoista viikkoa, missä ajassa olen ehtinyt jo hieman tutustua aiemmin melko vieraaseen kaupunkiin. Täytyy sanoa, että tykkään paikasta tosi paljon! Tämä on kodikkaampi ympäristö kuin pääkaupunkiseutu. Palveluja on tarjolla, joukkoliikenne toimii, ja välimatkat eivät ole liian pitkiä. Myös kaksi opo-opiskelukaveria on täällä harjoittelussa eri konteksteissa, joten heidän kanssaan on tullut vietettyä aikaa. Eilen ja tänään Joensuussa järjestettiin valtakunnalliset opopäivät, joihin ohjaajamme lähtivät. Me sen sijaan järjestimme "omat opopäivät": sovimme vierailut paikallisiin järjestöihin, jotka auttavat syrjäytyneitä nuoria. Tapaamiset olivat avartavia ja mielekkäitä. 

Opo ei todellakaan työskentele vain peruskoulussa.

Vierailujen jälkeen menimme lounaalle Sanna´s salad bariin, missä oli maittava salaattilounas sekä ilmainen kakkukahvi paikan 5-vuotis synttärien kunniaksi. Viiden tähden paikka, tykkäsin! Seurakin oli loistavaa. Jatkoimme päivää vielä kaverin luokse teelle, missä hän tarjoili kotitekoista näkkäriä ja raakasuklaata. Pitää itsekin joskus kokeilla noita. Raakasuklaata olen joskus vuosia sitten väkertänyt Rovaniemellä.

Iltakin oli mainio, kun pääsin auton kyydistä käsin näkemään Tamperetta. Pimeässä valaistu kaupunki huokuu lämpöä ja energiaa.

Aurinkoista hiihtolomaa kaikille!