Blogi-innostus on ollut totaalisella tauolla. Pahoittelen. Mutta koska netin luonne on asynkroninen, tästäkin postauksesta lienee hyötyä kevään hakijoille tai niille, jotka haluavat opo-opiskelusta muuten vain lisätietoa! =)
Palautin graduni kaksi viikkoa sitten. Lopputulos ei liene paras mahdollinen, mutta toiveissa olisi arvosana C (vastaa yo-kokeiden arvostelua). Pääasia, että se on nyt ohi.
Suoritan parhaillaan viimeistä, ohkauksen syventävää, harjoittelua Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella. Ympäristö on hyvin erilainen aiempiin kokemuksiin verrattuna, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen! Olen päässyt seuraamaan tunteja ja toteutan omia pienryhmiä. Isäni on (eläkkeellä) poliisi, joten on mukavaa päästä seuraamaan tämän ammatin lähtökohtia.
Valmistuminenkin häämöttää ihan nurkan takana. Olen jo hakenut muutamia opon työpaikkoja, Etelä-Suomesta lähinnä. Minulla ei siis ole aviomiestä tai lapsia, joten en ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkakuntaan. En silti ihan mihin tahansa haluaisi lähteä, mutta nykyisessä taloustilanteessa ei kannata nirsoilla. Toisaalta opojen työtilanne on verraten ihan ok.
Asun siis väliaikaisesti Tampereella, poliisikoulun asuntolassa. Onneksi sain valmiiksi kalustetun huoneen, mikä helpottaa asioita huomattavasti. Olen nyt ollut täällä puolitoista viikkoa, missä ajassa olen ehtinyt jo hieman tutustua aiemmin melko vieraaseen kaupunkiin. Täytyy sanoa, että tykkään paikasta tosi paljon! Tämä on kodikkaampi ympäristö kuin pääkaupunkiseutu. Palveluja on tarjolla, joukkoliikenne toimii, ja välimatkat eivät ole liian pitkiä. Myös kaksi opo-opiskelukaveria on täällä harjoittelussa eri konteksteissa, joten heidän kanssaan on tullut vietettyä aikaa. Eilen ja tänään Joensuussa järjestettiin valtakunnalliset opopäivät, joihin ohjaajamme lähtivät. Me sen sijaan järjestimme "omat opopäivät": sovimme vierailut paikallisiin järjestöihin, jotka auttavat syrjäytyneitä nuoria. Tapaamiset olivat avartavia ja mielekkäitä.
Opo ei todellakaan työskentele vain peruskoulussa.
Vierailujen jälkeen menimme lounaalle Sanna´s salad bariin, missä oli maittava salaattilounas sekä ilmainen kakkukahvi paikan 5-vuotis synttärien kunniaksi. Viiden tähden paikka, tykkäsin! Seurakin oli loistavaa. Jatkoimme päivää vielä kaverin luokse teelle, missä hän tarjoili kotitekoista näkkäriä ja raakasuklaata. Pitää itsekin joskus kokeilla noita. Raakasuklaata olen joskus vuosia sitten väkertänyt Rovaniemellä.
Iltakin oli mainio, kun pääsin auton kyydistä käsin näkemään Tamperetta. Pimeässä valaistu kaupunki huokuu lämpöä ja energiaa.
Aurinkoista hiihtolomaa kaikille!
Hei, ihana ettei blogisi oo kuollut! Itse halunnut vuosia opinto-ohjaajaksi, kunnes tajunnut etten voi sietää niitä nuoria..... En ikinä haluaisi työskennellä nuorten kanssa..
VastaaPoistaOngelma on se, että silti tämmöiset ohjausalan opinnot kiinnostaa, mutta mitä ihmettä voi opo tehd jos ei nuorten kanssa? Vai mitä minun kannattaisi opiskella, jos oon kiinnostunut ohjauksesta ja suunnittelujutuista, mutta nuoria en siedä? :s help!
Hei! Kiitoksia kärsivällisyydestä! :)
VastaaPoistaOpoja on nykyään paljon muuallakin kuin nuorten parissa. Riippuu toki vähän, miten "nuoret" määrittelee, mutta esimerkiksi amk-puolella opo on tekemisissä vanhempien opiskelijoiden kanssa. Itsellähän nyt täällä harjoittelussa painottuu aikuisten ohjaus. Esimerkiksi yliopiston amanuenssilla voi olla opokoulutus, ja hän on siis koulutussuunnittelija, joka kohtaa opiskelijoita 18-vuotiaasta kaiken ikäisiin.
Opokoulutus ei toki ole ainoa mahdollinen; yhteisöpedagogi voi tehdä töitä esimerkiksi työttömien parissa tai kansanopistoissa. Yhteisöpedagogiksi voi opiskella esimerkiksi Humakissa.