Vuokrasopimus allekirjoitettu

Serkun kissa Ramses on aina välillä käynyt viihdyttämässä mua täällä kaupungissa :)

Sain perjantaina postissa allekirjoitetun vuokrasopimuksen Joensuusta, siihen ihanaan joen rannalla sijaitsevaan vanhaan soluasuntoon. Nyt on sitten sekin asia pois päiväjärjestyksestä. Enää pitäisi saada sovittua, miten ja milloin kiikutan tavarani Rovaniemeltä uuteen kotikaupunkiini. Vuokrasopimus alkaa jo 1.8. mutta sovin, että muutan vasta töideni loputtua, eli elokuun puolivälissä. Kaikki Rovaniemen tavarani eivät uuteen huoneeseeni mahdu, joten joudun viemään tavarat ensin vanhemmilleni.

Viikonloppu on sujunut mukavissa merkeissä: rakas lapsuudenystäväni palasi Brasiliasta vaihdosta, joten vietimme paljon aikaa yhdessä, lähinnä hänen lapsuuden kodissaan ja omien vanhempieni luona. 

"Täydellinen kesäateria"

Näin kesän kunniaksi olen yrittänyt vähän keventää ruokavaliota ja lisätä liikuntaa. Olen tehnyt usein kävelylenkkejä heti herättyäni, ennen aamiaista ja töitä. Kuntosaliharrastukseni on jäänyt kokonaan, mutta olen käynyt suunnilleen kerran viikossa uimassa. Täällä kotona olen pyörittänyt hulavannetta, josta postasinkin aikaisemmin. Lisäksi olen harjoittellut rullaluistelua.

Tänään saan vieraaksi kaksi ystävää, joihin olen tutustunut Rovaniemellä. Molemmat ovat Helsingin seudulta kotoisin, joten heitä ehdin sitten kesän aikana näkemään. Huomenna serkkuni palaa takaisin Espanjasta vaihdosta ja muuttaa asumaan tähän kolmioon kanssani, joten sosiaalinen elämäni on pelastettu! :)

Se Warm Bodies -leffa oli muuten viihdyttävä. Idea oli mielenkiintoinen, ja innostuin ostamaan elokuvaan perustuvan saman nimisen kirjan, jonka on kirjoittanut Isaac Marion. Kyseessä siis tuhoutuneesta maailmasta kertova tarina, jossa zombit syövät viimeisiä eläviä ihmisiä. Yksi zombeista kuitenkin rakastuu elävään tyttöön, mistä syntyy mielenkiintoinen seikkailu. Pelkäsin tämän muistuttavan liikaa Twilightia, mutta onneksi teos on kypsä ja kerronnallisesti moniulotteinen. Ei liikaa rakkaushömppää, toisin sanoen.

Kuva täältä.

Töitä ja asunnonmetsästystä

Löysin yhden potentiaalisen asuntokohteen Joensuun keskustasta. Kyseessä on neljän hengen solu, josta on vain n. 1,5 km yliopistolle. Lisäksi uimahalliin ja rautatieasemalle on vajaa kilometri. Ilosaari näkyy melkein huoneen(i) ikkunasta. Jokinäkymä, tammilattia, sijainti ja sopiva hinta ovat saaneet minut hyvin vakuuttuneeksi. Luultavasti tämä on uusi asuntoni.

Olen aina ollut kärsimätön ja nopeahko liikkeissäni. Siksi haluan asuntoasiankin pian pois päiväjärjestyksestä. Lisäksi haluan pian päästä varaamaan Rovaniemelle lentolipun, jotta saan sen vielä halvalla Norwegianilta. Vietän pari päivää hyvästellen minulle rakkaan pohjoisen kaupungin ja ystävät, ja haen siis sieltä tavarani ja kiikutan ne luultavasti veljen pakettiautolla vanhempieni luokse. Syksymmällä sitten vien osan tavaroista Joensuuhun. Solussa on se hyvä puoli, että minun ei tarvitse ostaa kaikkea (yksin), esimerkiksi ruokapöytää, mikroa, kahvinkeitintä, perustarvikkeita jne. Ehdin kyllä sitten parin vuoden päästä nauttia siitä, että pääsen sisustamaan oman asunnon. Voinpahan sitä odotellessa säästää rahaa.

Töitä minulla on vielä elokuun puoliväliin asti. Kuulin juuri tänään, että minulle järjestetään sitten viimeisenä työpäivänä läksiäiset. *Liikutus*
 

Mitä tässä kuvassa tapahtuu? Vastaus: minä töissä.

Tänään olisi suunnitelmissa mennä elokuviin katsomaan Warm Bodies, zombieleffa, serkkupojan kanssa. Rakastan elokuvateattereita, niiden tunnelmaa, hajua ja koko elämystä. En arastele mennä leffaan yksin, koska en tarvitse välttämättä seuraa leffaa katsoessani. Päin vastoin, hyvän leffan aikana unohtaa kaiken muun. Toki leffaa on sitten kiva arvostella jälkikäteen yhdessä.

Hyvää lomaa niille, jotka siitä nauttivat parhaillaan, ja muille työn iloa! :)

Elämäni paras Juhannus

Maanantai saapui ja aivan ihana Juhannus on ohi. Söin grilliherkkuja, kuten sinihomejuustolla täytettyjä herkkusieniä, kävin uimassa, pelasin lautapelejä ja nautin kesäauringosta. Mikä parasta, ympärillä oli paljon kivoja ihmisiä. Vietin siis keskikesän juhlaa kahdella eri rakennuksella, äidin kotipaikalla ja ikäisteni kaverien kanssa yhden yön tädin kotona. En ole pariin vuoteen viettänyt Juhannusta maaseudulla tai järven rannalla, joten nautin täysin siemauksin.

Nämä makkarat on kuvattu vaelluksella Lapissa viime syksynä.

Päädyin valitsemaan opiskelupaikakseni Joensuun ja Itä-Suomen yliopiston. Mielestäni ohjausopinnot sopivat siellä niille, jotka voivat opiskella päätoimisesti. Jyväskylässä oli varmasti ollut mukavaa myös ja paljon opiskelijatoimintaa, mutta opetus oli keskitetty intensiivisiin viikon jaksoihin. Minulle sopii "jokapäiväisempi" opetus.

Minä Lapin yliopiston kirjastossa (c) Hannu Riihelä

Laitoin heti torstaina asuntohakemuksen menemään Joensuun Elliin, opiskelija-asuntosäätiöön. Tuskin maltan odottaa muuttoa ja opintojen alkua. Pitäisi yrittää ottaa rennosti, kunhan pääsen töistä lomalle. 

Joensuun asuntotilanne on tosin huono. Kuulin, että hätätapauksessa ilman asuntoa jääneet opiskelijat on majoitettu hotelliin ja heille on maksettu kuukausittain ruokarahaa. Ei kovin paha vaihtoehto sekään.

Tutkin jatkuvasti yliopistosta saapunutta hyväksymispakettia :D Odotan erityisesti orientaatioleiriä, joka järjestetään syksyllä uusille opo-opiskelijoille. Omituista olla taas fuksi, vaikka aloitan neljännen vuoden yliopistossa.

Tsädäm!

Eilen tuli sitten kirjeet sekä Joensuusta että Jyväskylästä, pääsin molempiin! Tämä on aivan uskomatonta, koska sain vieläpä molemmista pääsykokeista melkein täydet pisteet! :)

Kuva täältä.

Joensuu:
 56/60: yksilöhaastattelusta 40/40, aineistoista 6/10 ja 10/10.
Oma arvio oli 44/60.
 Eli arvioiden itseni aika alakanttiin :D Onneksi, sillä alin hyväksytty pistemäärä oli jotain 52. Kuten arvelinkin, sain toisesta aineistotehtävästä huonommat pisteet kuin toisesta, mutta en olisi uskonut silti täysiä pisteitä veteleväni... Huh huh!

Jyväskylä:
32.5/35: yksilöhaastattelusta 20/20, ryhmähaastattelusta 12.5/15.
Oma arvio oli 27/35.
Eli tässäkin aliarvioin itseni hieman.

Nähtävästi siis handlasin yksilöhaastattelut täydellisesti! :) Eilinen oli aivan mahtava päivä, koska näin pitkästä aikaa kavereita Rovaniemeltä ja kävimme juomassa skumppaa Helsingin keskustassa. Sää oli aurinkoinen ja olo kaikinpuolinen onnellinen.

Luultavasti valitsen opiskelupaikakseni Joensuun, koska siellä on enemmän ainejärjestötoimintaa opoille ja opetusta järjestetään joka viikko, toisin kuin Jyväskylässä. Lähettelen opiskelupaikan vastaanottokirjeet ensiviikolla ja haen silloin myös uutta asuntoa.

Hyvää Juhannusta kaikille ja tsemppiä pääsykoetuloksien odotteluun!

Juhannus lähestyy

Stonehengellä Iso-Britanniassa 2008. Kivien keskelle pääsee vain keskikesän aikaan.

Juhannusta lähden viettämään serkuista ja kavereista koostuvalla porukalla Varsinais-Suomeen. En yleensä odota Juhannusta, koska en aikaisempina kesinä ole ollut töissä näin intensiivisesti. Nyt lyhyt loma tulee kuitenkin tarpeeseen. Suunnitelmissa on saunoa, grillata, ottaa rennosti - sitä perinteisestä suomalaista keskikesän viettoa. Lähtemään pääsemme juuri sopivasti pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta onneksi suurin osa mökkeilijöistä suuntaa varmaan Heinolaan päin.

Joensuun tuloksien pitäisi saapua huomenna. Jyväskylästä ei ole vieläkään tullut kirjettä, eli ehkä sekin tulee vasta huomenna perille. Kyllä tässä kärsimätöntä ihmistä koetellaan.

Töissä menee hyvin. Työtehtävät vastaavat koulutustani ja hommaa on monipuolisesti. Vaikka työpäivät koostuvat lähinnä näyttöpäätteen edessä istumisesta ja palavereista, onneksi sentään välillä pääsen ulos täältä toimistosta tapaamaan erilaisia media-alan ihmisiä. 

Aion muuten jatkaa tämän blogin ylläpitämistä opiskelujen alettua. Kirjoittaminen on hyvä tapa jäsentää, mitä opiskelujen aikana opin ja koen.

Huomenna sitten tiedossa postaus tuloksista... Laitan samantien myös asuntohakemuksen menemään.

Millainen opo minusta tulee?

Hej alla!
Pää on hieman ruotsista sekaisin, koska työhöni liittyen luen ja kommentoin parhaillaan erästä raporttia på svenska.

Minulla on turvallinen olo. Tiedän, mitä tulevaisuudessa tulen tekemään arkisin. Ja viikonloput ovat vapaita! Ja kesäloma on pitkä! Wuhuu!

Innostuin vähän selailemaan mol.fi-sivuilta työpaikkoja, ja on huojentavaa nähdä, että opinto-ohjaajia tarvitaan. Liityin myös Suomen opinto-ohjaajat ry:n jäseneksi jo aikaisemmin, joten olen lueskellut jäsenlehteä. Yhdistyksen sivuilta sai tietoa myös opojen palkkauksesta Suomessa. Luvut olivat ihan tyydyttäviä, vaikka raha ei työmotivaatiota ratkaisekaan. On se palkka vaan kiva lisä ja takaa toimeentulon! :)

 

 

Juhlakampauksessa, lähdössä ainejärjestön 
vuosijuhlille syksyllä 2012. 

Onneksi opiskeluelämää on kuitenkin vielä jäljellä. Hieman jännittää, miten se oma työidentiteetti sitten muotoutuu. 

Olen luonteeltani utelias, joten minusta tulee varmasti hyvin kyselevä opo. Haluan päästä laatimaan oppilaiden kanssa kunnollisia henkilökohtaisia suunnitelmia, joita seuraamalla pyritään löytämään jokaiselle sopiva tie lukion jälkeen. Suosittelen oppilaillekin tällaisen blogin pitämistä tai vähintään YLE Abitreenien seuraamista, koska netistä saa nopeasti vertaistukea ja tietoa eri aloista.

Tajusin eilen, että jos/kun pääsen lukion opoksi, saan seurata kaksi kertaa vuodessa lakkiaisia ja jännittää abiturienttien kanssa yo-tuloksia. Lisäksi pääsen seuraamaan penkkareita ja wanhojen tansseja. Opon homma on ihan unelmaduuni!! 

Entäs sitten ne työn kompastuskivet? Isot oppilasryhmät = ajan puute, kaikkien oppilaiden sitouttaminen opintoihin, työelämän pirstaloituminen ja siihen ohjaaminen, taloudelliset resurssit... Jep, haasteita riittää. Näihin haasteisiin haluaisin tutustua lähemmin Pro Gradu -tutkimuksessani, josta kerron sitten myöhemmin opintojen aikana lisää. 

Kampaajakaverini tekemä kampaus sitseille.

Koska aikaisemmat pääaineopintoni olivat mediakasvatusta, pyrin integroimaan mediataidot ohjaukseen. Nykyään on hyvin tärkeää, että jatko-opiskelupaikkaa etsivä osaisi hakeutua oikeiden tietopankkien äärelle. Lisäksi haluan ohjata oppilaat kriittiseen median käyttöön ja osallisuuteen. Minusta tulee siis (toivottavasti) osallistava, mediakasvatusta painottava, utelias ja kannustava opo :)

Jyväskylästä ei vielä eilen tullutkaan kirjettä, ehkäpä se saapuu sitten tänään ja näen pisteeni.

Hyväksytty!

Perjantaina kirjauduin huvikseni yliopistohaku.fi-sivulle ja siellä luki, että minut on hyväksytty Jyväskylään! :) Olin tuolloin juuri saapunut työpaikan virkistyspäivästä ja kävin hieman ylikierroksilla muutenkin, joten en sitten meinannut oikein saada unta. Vasta nyt alan pikku hiljaa ymmärtää, että minusta tulee isona opinto-ohjaaja!

 

Provinssirock meni hieman viileässä säässä, mutta onneksi ei satanut. Varsinkin DJ Alesson keikalla oli hyvä fiilis ja meno, vaikka en yleensä piittaa sen tyylisestä musiikista. Parasta oli nähdä pitkästä aikaa hyvää ystävää! Samalla sain juhlittua pääsykoetuloksia :)

Vielä Joensuun tuloksia pitää odottaa ja sitten voin alkaa etsiä uutta kämppää. Olen kallistumassa Joensuun koulutusohjelmaan, mikäli sinne pääsen. Helpottaa kuitenkin tietää, että joka tapauksessa minulla on jo mieluinen opiskelupaikka!

Kirje Jyväskylästä saapuu varmaan tänään. 

Synttäripostaus

Vanhuus ei tule yksin: tänään heräsin siihen, että vasen korva oli lukossa. Kävin eilen uimassa, mutta sen jälkeen ei ollut mitään ongelmia. Nyt korva on pari tuntia ollut ärsyttävästi lukossa enkä kuule sillä hyvin. Ärsyttää! Lisäksi saman korvan sisäpuolella on jokin epämääräinen (rasva?)patti.

Täytän siis tänään 23 vuotta. Vanhenemista on tarkoitus juhlia tänään töiden jälkeen piknikillä, mikäli sää ei tuosta synkisty entisestään. Toin mukaan töihin aleksanterinleivoksia, macaron-leivoksia, suklaakeksejä ja chorizo-täytteisiä rieskarullia. Pitää sitten käydä vielä ostamassa juotavaa töiden jälkeen.

Grillattiin tyttöjen pokeri-illassa vaahtiksia.

Tasan viikko pääsykoetuloksien saapumiseen! Onneksi tässä välissä on niin paljon kivaa puuhaa, että en pääse liikaa jännittelemään eikä odotus käy pitkäksi. Huomenna on työpaikan virkistyspäivä, tosin sää ei enteile hyvää. Lauantaiaamuna sitten suunnaksi provinssirock ja näen pitkästä aikaa hyvää ystävääni. Samoin ensi viikolle olen sopinut pari tapaamista kaverien kanssa.

Levillä 2012.

Juhannusta odotan kovasti, koska olemme menossa isolla porukalla maaseudulle sukulaisten asunnolle (vanhemmat sukulaiset menevät tädille). Jippijippijee :)

Spekulointia ja faktaa

Tässä postauksessa kerron pääsykoevaatimuksista ja arvioita omista pisteistäni.

Jyväskylän opinto-ohjauksen maisteriohjelmaan hakijoita oli tänä vuonna  n. 80. Ensimmäiseen, kirjalliseen vaiheeseen osallistui n. 65 hakijaa. 2. vaiheeseen pääsi 45, ja sisäänotto on 20.

Joensuuhun oli lähettänyt ennakkotehtävän 32, mutta valintakokeeseen osallistui vain 28. Sisäänotto on 10. 

kuva täältä

Molemmissa paikoissa hakuvaatimuksena oli, että hakija on suorittanut kasvatustieteen perusopinnot vähintään keskiarvolla hyvä (3). Lisäksi hakijalla piti olla alempi korkeakoulututkinto, itselläni siis kasvatustieteen kandi.

Jyväskylässä pisteitä pääsykokeesta saa seuraavasti: ryhmätilanteesta max 15 ja yksilöhaastattelusta max 20, eli yhteensä 35. Alle 5 pisteellä ei voi tulla valituksi.  

• Arvio omasta pistesaaliista: 
• ryhmätilanteesta 12/15 (+aloitin keskustelun napakasti, +viittasin ryhmäläisten nimellä muiden pointteihin, +lähestyin aihetta monipuolisesti, -olin ehkä liikaa äänessä)
• yksilöhaastattelusta 15/20 (+haastattelijat näyttivät pitävän vastauksistani, +hiljaisia hetkiä ei ollut, -kesto oli pari minuuttia lyhyempi kuin ilmoitettu 20 minuuttia)
• Yhteensä 27/35

Joensuussa aineistokokeesta on saatava vähintään 10/20 pistettä, jottai voi tulla hyväksytyksi. Yksilöhaastattelussa vastaava vaatimus on 20/40. Yhteensä pisteitä voi siis saada 60.

• Arvio omasta pistesaaliista:  
• Aineistokokeesta 12/20 (-toinen essee ei mennyt mielestäni täysin tehtävänannon mukaan, +toisessa mainitsin monta eri pointtia, +kirjoitin maksimimäärän tekstiä)
• Yksilöhaastattelusta 32/40 (+onnistuin mielestäni soveltavassa ohjaustehtävässä, -mutta jotkut vastaukset jäivät ympäripyöreiksi)
• Yhteensä 44/60 

Vertailen noita arvioita sitten tulosten saavuttua todellisiin pisteisiin. Enää (viimeistään) yhdeksän päivää tuloksien saapumiseen!

Kuva täältä

Ihana oma koti.

Tein veljenpojalle 1-vuotis kakun

Hyvää sunnuntaita kaikille lukijoille! :)

Kävi miten kävi, minulla on syksyllä edessä muutto uuteen kämppään. Pitäisi vain löytää sellainen sopivan matkan päästä yliopistoa (korkeintaan 4 kilometriä), mieluiten ihan läheltä, koska kuljen pyörällä tai kävellen. Olemme hyvän ystäväni kanssa haaveilleet kolmiosta Joensuusta. Jos suuntaan Jyväskylään tai takaisin Lappiin, haen yksiötä. Tällä hetkellä asun siis serkun kolmiossa Vantaalla, koska olen Helsingissä töissä. Serkkuni on vielä Espanjassa vaihto-opiskelijana, mutta ehdimme asua kuukauden yhdessä :)

Rovaniemellä asuin ystävän kanssa soluasunnossa, mikä oli todella edullinen ja käytännöllinen asumisratkaisu opiskelijalle. Jaoimme joitain ruoka- ja perustarvikekustannuksia. Yhdessä ostimme muun muassa pesukoneen ja tulostimen. Tiskasimme vuorotellen ja välillä teimme yhdessä kunnon kotiruokaa. Opiskelija-asuntosäätiö DAS lainasi muun muassa lautapelejä, akkuporakoneen ja soutuveneen tarvittaessa. :) 

Tulimme hyvin toimeen kolme vuotta. Ikävä kyllä tämä hyvä ystävä lähtee syksyllä vaihtoon Japaniin ja minulla on nämä opohaaveet, joten tiemme erkanivat. 

Rovaniemen asunnon keittiö.

Sisustaminen on todella kivaa touhua! Yksinkertaisesti sanottuna oma makuni on kallis - ei mikään hyvä homma opiskelijalle. Rakastan erityisesti kotimaista designia, Pentikin tuotteita ja selkeitä linjoja. Toki sieltä Ikeasta saa kätevän halvalla välillä jotain pikkujuttuja. Rovaniemelle muuttaessa minulla ei ollut mukana muuta kuin kaksi matkalaukkua: kämppis toi ruokapöydän ja pienkoneet. Sängyn löysin itselleni kierrätyshuoneesta ja muut tavarat ostin uutena.

Sain Rollon kavereilta läksiäislahjaksi tuon Saagan teelahjapussin.
 Vanillla-sarjaa olen keräillyt yo-juhlista saakka.

Hackmannin Flirt-sarja on mielestäni sopivan erikoinen ja tyylikäs.
 Olen saanut nämä yo-lahjaksi, paitsi pikkulusikat myöhemmin synttärilahjaksi :)

Lasi on Kuopion viinifestareilta 2011.

Olen jo huvikseni selaillut asuntoja Joensuusta ja Jyväskylästä. Joensuussa tilanne on huono, mutta toivottavasti saisimme asuntosäätiön kautta halvan soluasunnon tai sitten sen yksiön. Onneksi uudet opiskelijat ovat ensisijaisina jonossa. 

Syksy tulee kalliiksi. Minun pitää hankkia vaikka mitä kodinkoneita ja ruokapöytä, jos kaverini ei pääse kanssani muuttamaan. Oma projektinsa on myös kaikkien tavaroideni roudaus Rovaniemeltä varastosta uuteen asuntoon. Mutta eipäs stressata sellaisia vielä.

Ulkona on taas hyvä ilma, ihanaa! Kävin jo aamulenkillä vähän nautiskelemassa luonnosta, olen nimittäin taas vanhempien luona kylässä. Illaksi pitää taas palata arjen viettoon. Sitä ennen leivon kuitenkin tarjottavaa 23-vuotis synttäreilleni, joita vietän piknikin muodossa torstaina. Toivottavasti sää suosii silloinkin!

Mitä jos..?

Eilinen sujui mukavasti serkun tyttöystävän kandistujaisia viettäessä. Tänään juhliminen jatkuu veljenpojan 1-vuotis syntymäpäivien merkeissä. :) Aivan ihanaa päästä näkemään sukulaisia pitkästä aikaa, varsinkin kun sää suosii!

Kaverit, sukulaiset ja pääsykokeiden haastattelijat ovat kyselleet, mitä teen syksyllä jos en pääse mihinkään tai pääsen molempiin hakemiini paikkoihin.  Päätin siis vähän antaa vastauksia jossitteluun:

Mitä jos en pääse kumpaankaan maisterivaiheeseen?

Kuva täältä.

1. Hämmennys.
2. Itkupotkuraivarit >:´(
3. Mahdollisten varasijojen odotus.
4. Hylätyn tuloksen hyväksyminen.
5. Asunnon etsiminen Rovaniemeltä ja muutto elokuussa.
6. Opintojen jatkaminen Lapin yliopistossa, Gradun aloitus liittyen ohjausalaan sekä metodikurssien suorittamista. Samalla yritän päästä tekemään opettajan sijaisuuksia ja kartuttamaan ohjaustietoutta.
7. Keväällä uudestaan haku Joensuuhun ohjausalalle (Jyväskylään seuraava haku on vasta syksyllä 2014).

Mitä jos pääsen molempiin koulutusohjelmiin?

Kuva täältä.

1. Suuren suuri onnistumisen tunne ja hämmennys!! Voittajafiilis!! =)

2. Katsastan uudestaan listauksen, joka on tässä ohessa molempien vaihtoehtojen hyvistä ja huonoista puolista:



Jyväskylä:

+ Asunto löytyy helpommin kuin Joensuusta
+ Vanha arvostettu yliopisto
+ Kaunis vanha kampus
+ Hyvä maantieteellinen sijainti
+ Vapaa-aikaa on paljon, aikaa työlle opintojen ohessa riittää
+ Laajasti sivuainemahdollisuuksia

- Vähemmän lähiopetusta kuin Joensuussa
- En tunne entuudestaan ketään (+paitsi pääsykokeissa tapaamiani ihmisiä)

Joensuu:

+ Muutama kaveri asuu siellä, mahdollisesti hyvä ystävä pääsee myös tänne opiskelemaan ja voisimme muuttaa yhteiseen asuntoon
+ Ryhmätyöskentelyä ja lähiopetusta paljon
+ Hyvä opetussuunnitelma
+ Kivan väriset haalarit ja ainejärjestötoimintaa
+ Laajasti sivuainemahdollisuuksia
+ Virtuaaliohjaus -kursseja

- Kauempana vanhemmista ja pääkaupunkiseudusta, huonot juna-yhteydet Pohjois-Suomeen
- Melko ruma kampus

Tällä hetkellä kallistun hieman enemmän Joensuun suuntaan lähinnä ystävien ja opetussuunnitelman perusteella. 

Joensuussa eräs vanhempi opiskelija antoi vinkin, että vaikka saisinkin hylkäyskirjeen, kannattaa asia varmistaa puhelimitse yliopistolta. Virheitä voi sattua.

Sain muuten tilaamani lipun Provinssirockiin eilen postissa. Nämä festarit ovat siis viikon päästä Seinäjoella, missä yövyn ystävän luona. Ostin vain yhden päivän lipun lauantaille, koska aika ja raha eivät koko viikonloppuun taivu. Ihanaa päästä vähän tuulettumaan musiikin ja ihmishulinan keskelle!

Juhlimme eilen kandistujaisten ohessa serkun ja hänen tyttöystävänsä kissan 2-vuotis synttäreitä :)

 

Joensuun reissu ohi!

Huh, taas on pääsykoereissu takana, onneksi ne molemmat kokeet ovat nyt ohi! :) Kokonaisuudessaan Jyväskylän pääsykokeesta jäi parempi fiilis kuin Joensuusta, mutta molemmat sujuivat mielestäni ihan ok. Tein parhaani.

Joensuun aineistokoe oli melko vaikea, ainakin aineistojen pituuden ja koeajan suhteen. Kokeessa jaettiin siis kaksi artikkelia, joista toista en ehtinyt kokonaan lukea, vaan tyydyin selaamaan sitä ja pongailemaan tärkeimpiä kohtia. Tehtävänä oli kirjoittaa kaksi esseetä aineistojen pohjalta, molemmissa aiheena nuorten työeetoksen muuttuminen ja ohjaus. Vastaukset piti rajata 2 sivuun/essee. Sain vastattua molempiin kysymyksiin, toiseen ehkä hieman paremmin ja tehtävänannon mukaisemmin kuin toiseen. Omaa pohdintaa laitoin ehkä liikaa tehtävänantoon nähden (kuvaile ja jäsentele...), varsinkin ensimmäiseen vataukseen. Toisessa tehtävässä sentään mainittiin, että pohdi, mitä haasteita työelämän muutos aiheuttaa ohjaukselle.

Aineistokokeen jälkeen minulla oli neljä tuntia(!) aikaa ennen haastattelua. Ikävä kyllä haastatteluajat oli määritelty kokelaiden sukunimen eikä kotipaikkakunnan mukaan... No, ehdin käydä hyvin syömässä kampuksella ja jutella muiden kokelaiden sekä paikalla olevien opo-opiskelijoiden kanssa. Ihailin heidän viininpunaisia haalareitaan. Ainejärjestöllä on aivan valloittava nimi: Opossummi. :)

Haastattelu alkoi 13:55. Minua haastatteli kaksi henkilöä, joista toinen hoiti kyselyn ja toinen tarkkaili sekä kysyi lopuksi pari tarkentavaa kysymystä. Lopuksi annoin haastattelusta itselleni arvosanan 4½ (asteikolla 1-5). Haastattelun mukavin osuus oli "tilannetehtävä", eli minun piti lukea kuvitteellisesta nuoresta tytöstä ja hänen elämäntilanteestaan, ja sitten kertoa, miten ohjaisin häntä. Onnistuin tässä mielestäni hyvin lähestymään ohjaustilannetta eri näkökulmista. Haastattelu kesti 40 minuuttia, mutta aika sujui yllättävän nopeasti. Sieltä sitten lähdin suoraan juna-asemalle ja kotia kohti!

Tällä hetkellä olo on aika nuutunut matkustamisen ja henkisen rasituksen jäljiltä. Huomenna pitäisi töihinkin mennä, joten menen ajoissa nukkumaan. Olen todella helpottunut, että enää ei tarvitse stressata pääsykokeiden suhteen.

Kahden viikon päästä saan tietää tulokset! Lyhyt aika elämästäni, mutta silti se tuntuu pitkältä... Onneksi tässä välissä on tekemistä ja menemistä, kuten työt, kaverin kandistujaiset, veljenpojan 1 v. synttärit ja provinssirock! :]

Tässä vielä reissuni kuvina:

Suoraan töistä lähdössä junaan.

Matkalukemisena muistiinpanoja.

Hotellihuone, joka ei ollutkaan niin pramea kuin odotin.

Joensuun tori hotellin ikkunasta.

6:30 lähdössä aamiaiselle ja yliopistolle.

Lisää muistiinpanoja - sanapilvi

Kampuskartta.

Mitä Missä Milloin?

Melkein kotona.

Elämä rullaa - kirjaimellisesti

Tähän postaukseen tulee paljon muutakin kuin pääsykoeasiaa, koska tahdon kirjoittaa välillä kevyemmistä aiheista. Minulla on siis muutakin elämää kuin pääsykokeet :D

Ostin maanantaina rullaluistimet ja uuden hulavanteen. Molemmat ovat todella mieluisia liikuntavälineitä, ja johan tässä on aikakin yrittää taas päästä ruotuun liikunnan suhteen. Keväällä aikaa meni niin paljon muuhun, että kuntoilu jäi vähemmälle. Toki kävin kokeilemassa tankotanssia kahden kurssin verran helmi-huhtikuun aikana, eli en ihan täysin uppoutunut vain opiskeluun ja sen suomiin oheistapahtumiin. Suunnitelmissa olisi jatkaa tankoilua uudessa opiskelukaupungissa syksyllä, vaikka harrastus tuottaakin muutamia mustelmia.

Ihkauudet rullaluistimet jalassa. Vaatteet: Better Bodies.

Rullistelussa vaikeinta on ehdottomasti jarruttaminen. Ohikulkijat saivat varmasti eilen hyvät naurut, kun yritin tasapainoilla pitkin Vantaan katuja. Kuuma oli ja hiki valui! Onneksi en sentään kaatunut.  Haaveissa olisi päästä joskus vetämään pitkiä lenkkejä niin, että ei tarvitsisi pakoilla alamäkiä :D

Hulavanteen pyörittäminen sen sijaan sujuu minulta hyvin :) Tänä aamuna sekä eilen hulailin 10 minuuttia heti ensitöikseni herättyäni. Hulailussa yhdistyy hauskuus ja liikunta, ja varsinkin musiikin tahtiin se on todella kivaa vatsalihasten aktivointia. Toki nuo pahkurat vanteen sisäpuolella hieman sattuvat, mutta eiköhän keho pian totu tähänkin tuskaan. En ole masokisti, vaikka joku ehkä luulee niin näiden mun kivuliaiden harrastusten perusteella ;D Kokeilin myös vuosi sitten jousiammuntaa, ja siinä vasen käsi vasta mustaksi muuttuikin.

Uusi hulavanne ja serkun kahvakuulat.

Vähän ärsyttää, että tänään pitää istua 4½ tuntia junassa heti töiden jälkeen, kun ulkona on taas uskomaton helle! Otin evääksi junaan reissumiesleipää, appelsiinimehua, cashew-pähkinöitä ja banaanin. Olisi tehnyt mieli Valion aivan ihanaa uutta raparperijogurttia, mutta eihän se lämpimässä pysyisi hyvänä. Tässä herkku, jota voi syödä jälkkäriksi tai välipalaksi hyvillä mielin! Lukemiseksi otin junaan sekä muistiinpanoni sekä Coelhon Alkemistin. En ole tätä klassikkoa vielä lukenut, joten ajattelin katsoa, mistä olen jäänyt paitsi.

Namia <3

Odotan hotelliin pääsyä, koska minusta hotelleissa on yleensä ihana tunnelma. Johtuu varmaan kokolattiamatoista ja kattokruunuista, koska pidän tietynlaisesta ylellisyydestä sisustuksessa. Luultavasti joskus sisustan oman makkarin hotellisviitin näköiseksi. Voi olla, että en saa unta, mutta ainakaan vielä huominen ei jännitä. Herätys on siis n. 6:00 ja hotelliaamiainen 6:30 :)

Hyvä ystäväni oli maanantaina psykologian pääsykokeissa Joensuussa. Toiveissamme on, että pääsisimme alkusyksystä muuttamaan yhteiseen kämppään, esimerkiksi kivaan kolmioon lähelle keskustaa ja yliopistoa. Ystävälleni oli jäänyt hyvät fiilikset kokeesta, toivottavasti itselleni käy samoin huomenna. Menen siis ensimmäistä kertaa Joensuuhun, joten ihan mielenkiintoinen reissu siinäkin mielessä luvassa.

Tsemppiä kaikille pääsykokeilaille!

Opinto-ohjaajan etiikka nykypäivänä

Pääsykoekirja, John McLeodin Introduction to counselling, sisälsi luvun arvoista ja etiikasta ohjauksesta. Tästä luvusta oli myös kysymys Jyväskylän kirjallisessa vaiheessa, ja kysyttiin minulta myös yksilöhaastattelusta, millaisia arvoja opolla tulisi olla.

McLeod viittaa (yleisissä moraaliteorioissa) hyveisiin, joita ohjaajan tulisi hallita:

Kuva täältä

•  Empatia
• Kunnioitus
• Avoimuus
• Viisaus
• Korkea moraali
• Rohkeus

Eli opon pitäisi siis olla lähestulkoon täydellinen ihminen... ;)  Nuo kaikki kuusi hyvettä ovat melkoisen laajoja kokonaisuuksia ja tilannesidonnaisia. Esimerkiksi koen olevani avoin ja rohkea keskustelija, mutta en uskaltaisi hypätä benji-hyppyä.

Opo ei saa olla ennakkoluuloinen. Yksi ohjauksen pääperiaatteista on, että ohjaaja ei ole tuomitseva asiakasta/ohjattavaa kohtaan. Hyvä ohjaaja on tietoinen siitä, että hänen asenteensa ja arvonsa saattavat vaikuttaa ohjattavaan. Kuten opettajan, myös opon on oltava tarkka siitä, että hän toiminnallaan vähentää nuorten riskiä syrjäytyä, eikä lisää sitä suosimalla esimerkiksi aina samaa istumajärjestystä. Tämän alan iloja on se, että opon tunneista ei tarvitse antaa arvosanaa eikä nuoria siis tarvitse asettaa paremmuusjärjestykseen!

Nykyään ohjauksessa voi hyödyntää sosiaalista mediaa, joka hajottaa koulun ja kodin välistä tiukkaa näkymätöntä rajaa. Sosiaalisen median käyttöä ohjauksessa vaikeuttaa se, että ei ole olemassa yhtenäisiä sääntöjä sosiaalisen median käytöstä ohjauksessa. Sen verran on säädetty, että koulukohtaisesti somen käytöstä pitää sopia koulun johdon kanssa.

Tälläistä höpinää tänään, en tiedä löytyykö tekstistä minkään väristä lankaa :)

Kaksi päivää Joensuuhun lähtöön, mutta ainakaan vielä ei jännitä. Onko täällä lukijoita, jotka hakevat Joensuuhun opon maisterikoulutukseen?

Personaallisuus & koulumenestys

Luin mielenkiinnosta Sitran raportin Koulu, syrjäytyminen ja sosiaalinen pääoma (toim. Saija Alatupa, 2007). Kiitos tästä lukuvinkistä Kipalle!

Raportin yksi kappale käsitteli persoonallisuustekijöiden yhteyttä koulumenestykseen. Jyväskylän pääsykokeen ryhmätilanteessahan keskustelukysymyksemme kuului: "Mitkä asiat vaikuttavat 9. luokkalaisen koulutusvalintoihin?" Mainitsin itse muiden asioiden ohella persoonallisuuden. Tarkensin vastaustani käyttämällä esimerkkinä yksilön rohkeutta muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.

Sitran raportti käsittelee lähinnä keskiarvoa ja temperamentin vaikutusta siihen. Raportissa todetaan, että tutkimustulosten mukaan "sinnikkyys ja positiivinen mieliala olivat yhteydessä hyvään koulumenestykseen, kun taas negatiivinen emotionaalisuus, impulsiivisuus ja häirittävyys ennakoivat matalaa keskiarvoa" (Alatupa 2007, 55).  No, nämä tulokset eivät yllätä. Kouluarvosanoihin vaikuttaa voimakkaasti oppilaan tuntiaktiivisuus, eli väistämättä oppilaan personaallisuudella on oma roolinsa arvosanoissa. Auttaisiko, jos opettaja arvioisi oppilaiden kokeita (varsinkin esseevastauksia) anonyymeinä, pelkkien numerokoodien avulla?

Häirittävyys on hankala juttu, koska tässä piirteessä ei ole kyse varsinaisesti vain yksilön omasta maailmasta. On paljon kiinni koululuokan ilmapiiristä, miten paljon tunneilla tapahtuu häirintää. Herkkä oppilas ei ehkä voi keskittyä opiskeluun, jos luokkakaverit kiusaavat. Negatiivinen mieliala ei välttämättä johdu opintojen vastenmielisyydestä vaan luokan ilmapiiristä. Opettajalla on todella tärkeä rooli siinä, miten hän saa ylläpidettyä luokassa hyvät olosuhteet oppimiselle. Nuorten syrjäytyminen on yksilöllisyyttä korostavassa Suomessa ongelma. Ratkaisuksi esittäisin, että luokkamuotoisessa oppimisessa suosittaisiin entistä enemmän pienryhmiä ja yhteisön ottamista voimavaraksi. Toinen ratkaisu olisi ehkä se, että arvostelussa ei töllisteltäisi vain kokeiden arvosanoja ja päämäärää, vaan otettaisiin huomioon oppimisprosessi ja virheistä oppiminen.

Yhteisien pelisääntöjen avulla koululuokkaan voidaan muodostaa kaikille sopivat puitteet oppimiselle. Koska ihmiset ovat erilaisia, pitäisi opettajan (ja opinto-ohjaajan!) tunnistaa erilaiset oppimistyylit ja myös käyttää erilaisia pedagogisia malleja.

Millainen oma persoonnallisuuteni on, koulumenestykseen peilaten?

Olen lähes aina pitänyt koulusta ja opiskelusta. Toki asiaan on varmasti vaikuttanut se, että minua ei ole pahemmin koulukiusattu, mitä nyt yläasteella oli jotain riitoja tyttöklikin sisällä, mutta varsinkin ala-asteella ja lukiossa suhtauduin kouluympäristöön positiivisesti. Monessa asiassa pidän palautteen saamisesta, koska sen avulla voi kehittää itseään. Ehkä tuo aiemmin mainittu "häirittävyys" koski lähinnä yläasteopintojani, jolloin ulkoisten tekijöiden lisäksi oma minäkuva oli vielä hajanainen.

Olen aina pitänyt tarkkailijan roolista ja kysymyksien kysymisestä. Tällainen uteliaisuus on varmasti ollut hyödyksi monissa oppiaineissa. Toisaalta mukaudun helposti toisten mielipiteisiin, tai ainakin nuorempana en uskaltanut sanoa omaa mielipidettä. Yleisesti ottaen suhtaudun moniin asioihin niin, että yritän nähdä niissä sekä hyviä että huonoja puolia.

Tällaista pohdintaa tähän väliin.

Sitran julkaisu luettavissa täältä.