Työt alkusuoralla

Hyvää ja lämmintä syksyn alkua!

Reilun viikon olen ehtinyt olla ihan oikea opo. Kokemus on ollut mahtava, opettava ja hieman stressaava. Olen nyt täysin varma siitä, että juuri tässä ammatissa mun kuuluu olla.

Lähde

Uusia asioita opin joka päivä, kuten sähköisten järjestelmien käyttöä, lakiasioita ja koulukohtaisia käytännön juttuja. Oon jo aikaisemmin tiennyt, että opon työ on monipuolista, ja se on osoittautunutkin tämän työn suolaksi. Pääsen onneksi toteuttamaan niin yksilö-, pienryhmä- kuin luokkaohjaustakin. Lisäksi on kokouksia, koulutuksia, opopalavereja ja vaikka mitä pientä välituntivalvonnasta koulu-kotiyhteistyöhön.

Nuorten kohtaaminen on parasta juuri nyt, kun yhteiskunnassa velloo suuri epävarmuus. 

Sain opon töitä!!!

Ihan uskomatonta. Mä sain oppilaan ohjaajan töitä! Kyseessä on lukuvuoden mittainen äitiysloman sijaisuus, joka sopii omaan elämäntilanteeseen mainiosti. Kutsu työhaastatteluun tuli aika yllättäen viime kuussa, ja haastattelu olikin heti seuraavana päivänä soitosta. Kaikki meni kuitenkin mallikkaasti, vaikka en ehtinyt valmistautua elämäni ensimmäiseen oman alan työhaastatteluun juuri ollenkaan.

Työt alkavat vasta elokuun puolivälissä, joten tässä on reilusti aikaa lomailla. Tekee ihan hyvää ladata vähän akkuja sekä välillä kertailla peruskoulun ohjausta ja säädöksiä. Odotan innolla, että pääsen muuttamaan ekaa kertaa yksiöön. Kämppisten kanssa asuminen on ollut huippua, mutta työelämän alkaessa on varmasti hyvä olla välillä omissakin oloissa. 

Muutolla ei ole kiire, sillä pystyn aluksi kulkemaan työpaikalle vanhempieni luota. Viikonloppuja tulee vietettyä jonkin verran Tampereella poikaystävän luona.

Valmistujaiskukkia

Olin tosiaan juuri Metso-leirillä ohjaajana, kun soitto työhaastatteluun tuli. Tämä oli kolmas kertani kyseisessä tehtävässä. Oli mukavaa nähdä pitkästä aikaa ohjaajatuttuja ja päästä luonnon helmaan. Välistä oli kyllä rankkaa paimentaa n. yhdeksääkymmentä tenavaa.

Muuten kesä on kulunut poikaystävän kanssa reissaten, omia 25-v. synttäreitä ja valmistujaisia juhlien, Joensuusta muuttaessa ja kaverin polttareita suunnitellen ja viettäen. Tämä on siis ollut todella onnellinen kesä. Tiedossa on vielä serkun häät, reissu Lappiin ja yksi ulkomaan reissu etelään. 

Toivottavasti teillä muillakin on ollut onnellisia hetkiä! Onnea uusille opokoulutukseen valituille myös! Joku saattoikin bongata minut pääsykokeista Joensuusta...

Kesäsuuntimia

Pitkästä aikaa!

Aika on kyllä mennyt taas todella nopeasti, vaikka pahin kiire on tältä keväältä hellittänyt. Sijaisuuksia olen edelleen tehnyt ja työnhakua samaten. Vielä ei ole napannut, mutta ainakin pääsy työhaastatteluunkin on jo lupaavaa.

Kesälomakin on täynnä ohjelmaa: kaksi eri työtä (ainoastaan kesäkuussa), omat 25-vuotis synttärit, serkun häät, polttarit, reissu Lappiin ja varmaan vähän muutakin. Reilun viikon päästä juhlin valmistumistani kaverien kanssa. 

Tsemppiä kaikille pääsykokeisiin ja onnea uusille ylioppilaille!

Kutsu työhaastatteluun!

Kulunut viikko on ollut aivan mahtava! Ei edes haittaa, vaikka sää on tällä hetkellä semiharmaa. Tein nimittäin viikolla paljon eri sijaisuuksia, muun muassa psykan open sijaisuuden lukioon ja oposijaisuuksia yläkouluun. Ei huono! Töitä riittää myös ensi viikolle.

Otos viime viikonlopun miniretkeltä.

Sitten sain kutsun työhaastatteluun, mikä oli iloinen yllätys. Vähän aloin olla jo skeptinen sen suhteen, kutsuuko kukaan haastatteluun vastavalmistunutta. Jännän äärellä ollaan.

Viikonlopun vietin Tampereen seudulla poikaystävän kanssa. Käytiin vähän shoppailemassa, koska lähiaikoina on tiedossa pari juhlaa, joihin piti hankkia lahjat. Yövyttiin myös anoppilassa ja tavattiin poikaystävän pikkuveljen uusi koiranpentu, joka oli oikein ihana. Sunnuntaina käytiin Pirkkahallissa Hod Rod & Rock Showssa, mihin poikaystävä oli saanut liput työpaikalta.

Palkitsin/hemmottelin itseäni ostamalla alennusmyynnistä uudet tennarit, elämäni ensimmäiset (aidot) Converset.

Oikein hyvää kevättä kaikille! 

Työnhakua ja viralliset paperit

Jepulis jee, meikä on vihdoin viimein virallisesti kasvatustieteen maisteri! Sain tänään postissa tutkintotodistuksen. :) Ohjauksesta tuli kiitettävä, psykologiasta hyvä.

Posti toi muutakin kivaa, nimittäin palkkalaskelman opesijaisuuksista. Vähän jopa yllätyin, miten hyvin niillä tienaa. :D Lisäksi sain TE-toimistolta kirjeen työttömyysturvaa koskien. Vähän ironista.

Tällä viikolla on tiedossa pari opon sijaisuutta yläkouluilla. Tämä päivä on mennyt työnhaussa, pikku visiitillä entisellä lukiolla ja veljenpoikien kanssa temmeltäen. Vähän meinaa ressi iskeä työpaikan etsimisen suhteen, mutta toisaalta yritän saada itseni ymmärtämään että a) taloustilanne on vaikea, b) olen vielä nuori ja c) minulla on joka tapauksessa vielä opiskelupaikka Lapin yliopistossa. Varasuunnitelmanani on tehdä syksyllä edelleen sijaisuuksia ja opiskella sitten erityispedagogiikkaa. Luultavasti muutan siinä tapauksessa Tampereelle.

Viikonloppu vierähtää poikaystävän kanssa. Suunnittelin leipovani jotain kivaa. Viime lauantaina iski taideinspiraatio, ja piirustelin poikaystävälle vähän:

Kohta vähän virkistämään aivoja ja kehoa koiralenkille. 

Opettajien sijaisuushommia

Aurinkoista kevättä!

Pääsiäisloma vierähti nopeasti Lapin maalla. Olin poikaystäväni siskon luona viettämässä minilomaa: ajeltiin Tornioon poikaystävän ja hänen pikkuveljensä kanssa torstaina ja palattiin etelään maanantai-illaksi. Tekemistä riitti: käytiin kelkkojen kiihdytyskisoissa, vietettiin päivä mökillä grillaten makkaraa ja ajellen mönkkärillä/moottorikelkalla, pelattiin Dixtiä ja SingStaria sekä katseltiin leffoja. Oli ihanan rentouttavaa! Uusia naamoja tuli vastaan melko paljon, mikä lienee normaalia, kun kerran olen hiljattain alkanut seurustella. 

Viikonloppuja tulen siis viettämään kevään aikana melko paljon Tampereella, missä poikaystävä asustelee. Muuten aika on kulunut aineenopettajien sijaisuuksia tehden, kahdella eri yläkoululla. Opettamiani aineita ovat tähän mennessä olleet terveystieto, historia, maantieto, yhteiskuntaoppi sekä uskonto. Tänään olen menossa äikän sijaiseksi. Työ on sangen stressaavaa, mutta opettavaista ja välillä todella hauskaa. Ainakin saan pidettyä pedagogisia taitoja yllä. Stressaavaksi sijaisuudet tekee pieni epävarmuus sekä rutiinien uupuminen. Onhan se vähän haastavaa mennä toisen ammattilaisen työtä tuuraamaan. Onneksi olen saanut tueksi todella hyviä ohjeita! Toinen haastava elementti on kurinpito, jota ei kauheasti tarvinnut harjoitteluissa kokeilla.

Täällä vanhempienkin luona riittää tekemistä. Viime viikolla oli vuorossa puuhommia, kun iskä toi pihaan kasan halkoja.

Tänään on eduskuntavaalien ennakkoäänestys, joten pitääpä käydä kirjoittamassa oman ehdokkaan numero ylös. Kuulun vielä toistaiseksi Savo-Karjalan vaalipiiriin.

Ja suunnaksi etelä!

Olen parhaillaan viimeistä päivää Joensuussa. Juna Etelä-Suomeen lähtee kolmen maissa, joten tässä on viimeiset pakkailut menossa. 

Menemme vielä kämppisten kanssa syömään uuteen nepalilaiseen ravintolaan täällä. Sitten hyvä ystäväni tulee kämpille kahville ja auttamaan tavaroiden roudaamisessa junalle. Minulla on matkassa polkupyörä, matkalaukku, rinkka, putkikassi sekä käsilaukku. Eli melkoinen urheilusuoritus tiedossa! Onneksi äiti on tulossa pääteasemalle vastaan, jotta saan kaikki kamat nopeasti ulos eikä tarvitse itsekseen niitä raahailla. 


Kaiken kukkuraksi juuri tänään satoi/sataa räntää. 

Mitkä fiilikset nyt sitten on?
No ei oikein mitkään ihmeelliset. En ole vielä ihan tiedostanut, että opiskelijaelämä on loppusuoralla. Toki siihen vaikuttaa se, ettei töitä ole vielä tiedossa. 

Gradusta C ja tutkintotodistushakemus vetämään!

Wuhuu, se on ohi!

Eilen oli siis viimeinen koulupäivä. =) 

Käytännössä harjoittelimme työnhakua. Lisäksi sain tietää gradulausunnon, eli C sieltä odotetusti tipahti. Päivän päätteeksi jokainen sai vielä mustavalkoisen kortin, johon opettajat olivat liimanneet osuvia mietelauseita kullekin. Tuli jotenkin tosi mukava, mutta haikea olo!

Kotona sain kämppikseltä oheisen liljan sekä Pentikin Saaga-sarjan torkkupeiton. Tämä oli aivan ihana ylläri. 

Ilta meni nopeasti muiden melkomaisterien kanssa illastaessa ja istuskellessa. En ihan vielä ole tiedostanut, että kohta olen kasvatustieteen maisteri. Järjestän kavereille ja sukulaisille juhlat sitten parin kuukauden päästä. 

Tässä vielä kuva viime sunnuntailta, kun pääsimme yhteiskuvaan ampumahiihtäjä Martin Fourcaden kanssa:

Enää viikko opiskelijaelämää edessä!

Otsikko viittaa lähinnä siihen, että asun enää viikon Joensuussa. Opiskelijastatusta saan teknisesti vielä pari viikkoa käyttää - tai oikeastaan pari vuotta, koska minulla on opinto-oikeutta Lapin yliopistoon jäljellä. 

Mutta siis, työnhakua olen harrastanut pari päivää rennolla otteella. Kunhan saan viimeisetkin opintosuoritukset, voin alkaa kunnolla panostaa oman työpaikan löytämiseen.

Minulla on enää yksi lähiopetustunti jäljellä, ja sen aiheena on itseasiassa työnhaku. Tunnille pitäisi tehdä välitehtävä, johon kuuluu oman CV:n ja työhakemuksen teko.

Tänään on MM-kisojen viimeinen päivä. Tiedossa siis vielä muutaman lipun kasvomaalaamista ja maskotin saattamista, sitten on talkoourakka ohi. Illalla on vielä päätösbileet urheilijoiden kanssa. =) 

Tiistaina on viimeinen (psykologian) tentti, johon yritän tässä vähän lukea ennen stadionille lähtöä. Hyvä sää, kämppiksen parhaillaan leipoma mustikkapiirakka ja tuleva muutto vain vievät ajatuksia ihan muualle kuin koulutuksen sosiaalipsykologian pariin.

Aurinkoista kevättä!

MM-kisahuumaa!

Keskiviikkona päästiin tositoimiin, kun Joensuussa avattiin ampumahiihdon MM-kisat! Olin ensin tekemässä torilla kasvomaalauksia ja sitten myöhemmin illalla saattamassa maskottia. Pääsimme ihan lavallekin asti, itse asiassa aivan avajaisten alussa. Maskotit ja me saattajat tanssimme kisabiisin tähtiin. Tai no, lähinnä me saattajat heiluttiin siinä rinnalla. :D Onneksi ei tullut suorana telkkarista. Paikan päällä oli kyllä n. 5000 katsojaa.

Eilen olin sitten stadionilla organisoimassa kasvomaalausta ja maskottitoimintaa. Ehdinpäs itsekin muutaman lipun maalata katsojien naamaan. Sekaviestin loppua ehdin näkemään myös.

Tänään on vapaapäivä, jonka vietin työ- ja organisaatiopsykologian luentopäiväkirjan parissa. Äsken tein popcornkakun Kinuskikissan ohjeiden mukaan. Tarkoitus on juhlia kaverini 26-vuotis synttäreitä tässä meillä parin tunnin päästä. :)

Huomenna sitten taas stadionille viipottamaan nallen kanssa. 

Joensuu ja uusi kuu

Hieman outoa olla taas Pohjois-Karjalassa, mutta kauaa en maisemanvaihdosta ole ehtinyt ihmetellä. Seuraavat pari viikkoa ovat todella kiireisiä, sillä ohjaan talkoolaisia MM-kisojen Muksulassa. Olen myös pari kertaa maskottina, joten minut saattaa pongata kisalatujen varrelta! =) 

Päivisin on ohjauksen työpajoja ja kirjallisia hommia. Kalenterin mukaan kiireet loppuvat 18.3, jolloin minulla on viimeinen psykologian tentti. Samana iltana kokoonnumme myös ohjauksen maisteriopiskelijoiden kesken ja menemme yhdessä pitsalle.

Tänään ja huomenna on onneksi "vapaata" eli aikaa harjoitteluportfolion ym. kirjoittamiselle. Huonekin pitäisi imuroida ja käydä kaupassa ja laada daada daa. 

Tällä hetkellä yritän valjastaa stressin käyttökelpoiseksi energiaksi. No, unta pitäisi kuitenkin tulla riittäväksi ja talkoolaiset saavat ilmaisen ruoan, joten eiköhän tämä tästä. =) 

Viimeinen viikko Tampereella

Heippati rallaa!

Asustelen Tampereella enää viisi päivää, ja sitten palaudun takaisin Joensuuhun. Samaan kämppään toki menen kuin ennenkin - tässä kuussa maksoin siis kahteen paikkaan vuokraa. Hyi sentään.

Olen tässä viime päivät askarrellut posteria pienryhmästäni. Tarkoitus on tehdä juliste erään kurssin työpajaa varten: katselemme toisten postereita ja esittelemme omiamme. Tosi mielenkiintoinen oppimismuoto! Vähän vaihtelua perinteisiin esitelmöintiin. Olen aina ollut visuaalinen ihminen, joten tykkään tällaisesta. 

Posterin lisäksi olen raapustellut paria psykan luentopäiväkirjaa kasaan. Vähän on motivaatiopulaa, koska Tampereella on muutakin tekemistä kuin istua täällä kymmenen neliön kuutiossa.

Käväisin myös minilomalla vanhempien luona. Oli rentouttavaa päästä äidin murkinoiden äärelle. Lisäksi näin veljenpoikia ja ystävän kolmeviikkoista poikaa.

Työnhakua olen jonkin verran myös saanut eteenpäin. Kutsua yhteenkään työhaastatteluun ei ole vielä kuulunut. Johtuisiko siitä, että minulla ei vielä niitä papereita kädessä ole?

Missähän vaiheessa työnhaku alkaa ahdistaa?

Surullista, että Suomessa on monia korkeastikoulutettuja, jotka eivät ole saaneet alansa töitä. Turhauttavaa.

Valmistuminen on jo uhkaavan lähellä..

Pientä identiteettikriisiä pukkaa: olen pian muuntumassa opiskelijasta valmistuneeksi. Luultavasti hetken olen työtön. Sitten jossain vaiheessa toivottavasti opo!

Viisi vuotta olen voinut sanoa olevani opiskelija ja siten perustella muille elämäntapaani. Mutta pian pitäisi asettua johonkin ja keskittyä tiettyyn toimenkuvaan. 

Viimeiset viikot tulevat olemaan todella kiireisiä, koska minulla on paljon kirjallisia hommia tekemättä sekä ne MM-kisojen talkoolaishommat. Muutakin sosiaalista elämää onneksi on.

Opiskelijaelämä on ollut ihanaa. Olen saanut melko vapaasti muokata omia aikatauluja sekä valita, mitä haluan tehdä. Olen tavannut satoja uusia ihmisiä, joista osa tulee olemaan aina hyviä ystäviä. Opintojen puitteissa olen asunut neljällä eri paikkakunnalla, mikä on ollut todella rikastuttava kokemus. Kahta eri yliopistoa on tullut vertailtua. Sanoisin, että Lapin yliopistossa on yhteisöllisempi meininki kuin Joensuussa, mutta Itä-Suomen yliopiston ohjauksen koulutus on ihan omaa luokkaansa. Oikeastaan hyvä, että kandivaiheessa minulel oli tarjolla enemmän oheistoimintaa, ja maisterivaiheessa keskityin vahvasti opiskeluun ja siihen, mitä haluan isona konkreettisesti tehdä.

Olen tottunut suunnittelemaan elämääni, joten kyllä epätietoisuus tulevasta vähän ahdistaa. Luotan kuitenkin siihen, että asioilla on tapana järjestyä. 

Yksilö-, pienryhmä- vai luokkaohjaus?

Kerron tässä postauksessa erilaisista ohjauksen muodoista käytännön kokemukseni perusteella.

Yksilöohjaus
Tätä harjoittelin eniten lukioon sijoittuneessa ohjauksen perusharjoittelussa. Harjoitteluun kuului ohjausprosessin saavuttaminen: siis vähintään kolme yksilöohjausta saman opiskelijan kanssa. Yhden tapaamisen videoin (kesto 40 min). Pätkä katsottiin myöhemmin muiden opo-opiskelijoiden kanssa. Jännittävä, mutta opettavainen kokemus.

Yksilöohjaus on hetki, jolloin opiskelija saa olla täysin opon huomion keskipiste. Ohjauksessa keskitytään hänen elämänkenttäänsä ja tulevaisuuteensa. Opo ei anna kaikkea valmiina, vaan pyrkii lisäämään ohjattavan toimijuutta.

Minun vahvuuksiani yksilöohjauksessa ovat kokemukset erilaisista aloista, huumori sekä luovuus. Kehitettävää minulla konfrontoinnissa eli ristiriitojen osoittamisessa.

Luokkaohjaus

Ensimmäinen, orientoiva, harjoittelu käsitteli nimenomaan luokkaohjausta yläkoulussa. Toki toteutin sitä myös lukioharkassa. Vaativinta on tuntien suunnittelu ja luokan keskittymiskyvyn ylläpito. Pidän kyllä luokan edessä olemisesta ja erilaisten harjoitusten teettämisestä. Tärkeää on selventää opiskelijoilla, miksi mitäkin harjoituksia tehdään.

Pienryhmäohjaus

En ollut omana kouluaikanani osallistunut pienryhmäohjaukseen. Tällä hetkellä vedän pienryhmää, ja kokemus on ollut antoisa. Pienryhmän tyyli on helposti keskustelevampi kuin luokkaohjauksen, missä opiskelijoiden on haastava esittää mielipiteitä.

Pienryhmän suunnittelussa on tärkeää valita päämäärä, ryhmäläiset ja osatavoitteet.


En osaa valita näistä suosikkiani; riippuu niin tilanteesta, milloin mikäkin ohjausmuoto tuntuu sopivalta. 

Poliisikoulusta päivää!

Blogi-innostus on ollut totaalisella tauolla. Pahoittelen. Mutta koska netin luonne on asynkroninen, tästäkin postauksesta lienee hyötyä kevään hakijoille tai niille, jotka haluavat opo-opiskelusta muuten vain lisätietoa! =) 

Palautin graduni kaksi viikkoa sitten. Lopputulos ei liene paras mahdollinen, mutta toiveissa olisi arvosana C (vastaa yo-kokeiden arvostelua). Pääasia, että se on nyt ohi.

Suoritan parhaillaan viimeistä, ohkauksen syventävää, harjoittelua Poliisiammattikorkeakoulussa Tampereella. Ympäristö on hyvin erilainen aiempiin kokemuksiin verrattuna, mutta ehdottomasti mielenkiintoinen! Olen päässyt seuraamaan tunteja ja toteutan omia pienryhmiä. Isäni on (eläkkeellä) poliisi, joten on mukavaa päästä seuraamaan tämän ammatin lähtökohtia.

Valmistuminenkin häämöttää ihan nurkan takana. Olen jo hakenut muutamia opon työpaikkoja, Etelä-Suomesta lähinnä. Minulla ei siis ole aviomiestä tai lapsia, joten en ole sidottu mihinkään tiettyyn paikkakuntaan. En silti ihan mihin tahansa haluaisi lähteä, mutta nykyisessä taloustilanteessa ei kannata nirsoilla. Toisaalta opojen työtilanne on verraten ihan ok. 

Asun siis väliaikaisesti Tampereella, poliisikoulun asuntolassa. Onneksi sain valmiiksi kalustetun huoneen, mikä helpottaa asioita huomattavasti. Olen nyt ollut täällä puolitoista viikkoa, missä ajassa olen ehtinyt jo hieman tutustua aiemmin melko vieraaseen kaupunkiin. Täytyy sanoa, että tykkään paikasta tosi paljon! Tämä on kodikkaampi ympäristö kuin pääkaupunkiseutu. Palveluja on tarjolla, joukkoliikenne toimii, ja välimatkat eivät ole liian pitkiä. Myös kaksi opo-opiskelukaveria on täällä harjoittelussa eri konteksteissa, joten heidän kanssaan on tullut vietettyä aikaa. Eilen ja tänään Joensuussa järjestettiin valtakunnalliset opopäivät, joihin ohjaajamme lähtivät. Me sen sijaan järjestimme "omat opopäivät": sovimme vierailut paikallisiin järjestöihin, jotka auttavat syrjäytyneitä nuoria. Tapaamiset olivat avartavia ja mielekkäitä. 

Opo ei todellakaan työskentele vain peruskoulussa.

Vierailujen jälkeen menimme lounaalle Sanna´s salad bariin, missä oli maittava salaattilounas sekä ilmainen kakkukahvi paikan 5-vuotis synttärien kunniaksi. Viiden tähden paikka, tykkäsin! Seurakin oli loistavaa. Jatkoimme päivää vielä kaverin luokse teelle, missä hän tarjoili kotitekoista näkkäriä ja raakasuklaata. Pitää itsekin joskus kokeilla noita. Raakasuklaata olen joskus vuosia sitten väkertänyt Rovaniemellä.

Iltakin oli mainio, kun pääsin auton kyydistä käsin näkemään Tamperetta. Pimeässä valaistu kaupunki huokuu lämpöä ja energiaa.

Aurinkoista hiihtolomaa kaikille!