Kerron tässä postauksessa erilaisista ohjauksen muodoista käytännön kokemukseni perusteella.
Yksilöohjaus
Tätä harjoittelin eniten lukioon sijoittuneessa ohjauksen perusharjoittelussa. Harjoitteluun kuului ohjausprosessin saavuttaminen: siis vähintään kolme yksilöohjausta saman opiskelijan kanssa. Yhden tapaamisen videoin (kesto 40 min). Pätkä katsottiin myöhemmin muiden opo-opiskelijoiden kanssa. Jännittävä, mutta opettavainen kokemus.
Yksilöohjaus on hetki, jolloin opiskelija saa olla täysin opon huomion keskipiste. Ohjauksessa keskitytään hänen elämänkenttäänsä ja tulevaisuuteensa. Opo ei anna kaikkea valmiina, vaan pyrkii lisäämään ohjattavan toimijuutta.
Minun vahvuuksiani yksilöohjauksessa ovat kokemukset erilaisista aloista, huumori sekä luovuus. Kehitettävää minulla konfrontoinnissa eli ristiriitojen osoittamisessa.
Luokkaohjaus
Ensimmäinen, orientoiva, harjoittelu käsitteli nimenomaan luokkaohjausta yläkoulussa. Toki toteutin sitä myös lukioharkassa. Vaativinta on tuntien suunnittelu ja luokan keskittymiskyvyn ylläpito. Pidän kyllä luokan edessä olemisesta ja erilaisten harjoitusten teettämisestä. Tärkeää on selventää opiskelijoilla, miksi mitäkin harjoituksia tehdään.
Pienryhmäohjaus
En ollut omana kouluaikanani osallistunut pienryhmäohjaukseen. Tällä hetkellä vedän pienryhmää, ja kokemus on ollut antoisa. Pienryhmän tyyli on helposti keskustelevampi kuin luokkaohjauksen, missä opiskelijoiden on haastava esittää mielipiteitä.
Pienryhmän suunnittelussa on tärkeää valita päämäärä, ryhmäläiset ja osatavoitteet.
En osaa valita näistä suosikkiani; riippuu niin tilanteesta, milloin mikäkin ohjausmuoto tuntuu sopivalta.
En osaa valita näistä suosikkiani; riippuu niin tilanteesta, milloin mikäkin ohjausmuoto tuntuu sopivalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti