Raportin yksi kappale käsitteli persoonallisuustekijöiden yhteyttä koulumenestykseen. Jyväskylän pääsykokeen ryhmätilanteessahan keskustelukysymyksemme kuului: "Mitkä asiat vaikuttavat 9. luokkalaisen koulutusvalintoihin?" Mainitsin itse muiden asioiden ohella persoonallisuuden. Tarkensin vastaustani käyttämällä esimerkkinä yksilön rohkeutta muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.
Sitran raportti käsittelee lähinnä keskiarvoa ja temperamentin vaikutusta siihen. Raportissa todetaan, että tutkimustulosten mukaan "sinnikkyys ja positiivinen mieliala olivat yhteydessä hyvään koulumenestykseen, kun taas negatiivinen emotionaalisuus, impulsiivisuus ja häirittävyys ennakoivat matalaa keskiarvoa" (Alatupa 2007, 55). No, nämä tulokset eivät yllätä. Kouluarvosanoihin vaikuttaa voimakkaasti oppilaan tuntiaktiivisuus, eli väistämättä oppilaan personaallisuudella on oma roolinsa arvosanoissa. Auttaisiko, jos opettaja arvioisi oppilaiden kokeita (varsinkin esseevastauksia) anonyymeinä, pelkkien numerokoodien avulla?
Häirittävyys on hankala juttu, koska tässä piirteessä ei ole kyse varsinaisesti vain yksilön omasta maailmasta. On paljon kiinni koululuokan ilmapiiristä, miten paljon tunneilla tapahtuu häirintää. Herkkä oppilas ei ehkä voi keskittyä opiskeluun, jos luokkakaverit kiusaavat. Negatiivinen mieliala ei välttämättä johdu opintojen vastenmielisyydestä vaan luokan ilmapiiristä. Opettajalla on todella tärkeä rooli siinä, miten hän saa ylläpidettyä luokassa hyvät olosuhteet oppimiselle. Nuorten syrjäytyminen on yksilöllisyyttä korostavassa Suomessa ongelma. Ratkaisuksi esittäisin, että luokkamuotoisessa oppimisessa suosittaisiin entistä enemmän pienryhmiä ja yhteisön ottamista voimavaraksi. Toinen ratkaisu olisi ehkä se, että arvostelussa ei töllisteltäisi vain kokeiden arvosanoja ja päämäärää, vaan otettaisiin huomioon oppimisprosessi ja virheistä oppiminen.
Yhteisien pelisääntöjen avulla koululuokkaan voidaan muodostaa kaikille sopivat puitteet oppimiselle. Koska ihmiset ovat erilaisia, pitäisi opettajan (ja opinto-ohjaajan!) tunnistaa erilaiset oppimistyylit ja myös käyttää erilaisia pedagogisia malleja.
Millainen oma persoonnallisuuteni on, koulumenestykseen peilaten?
Olen lähes aina pitänyt koulusta ja opiskelusta. Toki asiaan on varmasti vaikuttanut se, että minua ei ole pahemmin koulukiusattu, mitä nyt yläasteella oli jotain riitoja tyttöklikin sisällä, mutta varsinkin ala-asteella ja lukiossa suhtauduin kouluympäristöön positiivisesti. Monessa asiassa pidän palautteen saamisesta, koska sen avulla voi kehittää itseään. Ehkä tuo aiemmin mainittu "häirittävyys" koski lähinnä yläasteopintojani, jolloin ulkoisten tekijöiden lisäksi oma minäkuva oli vielä hajanainen.
Olen aina pitänyt tarkkailijan roolista ja kysymyksien kysymisestä. Tällainen uteliaisuus on varmasti ollut hyödyksi monissa oppiaineissa. Toisaalta mukaudun helposti toisten mielipiteisiin, tai ainakin nuorempana en uskaltanut sanoa omaa mielipidettä. Yleisesti ottaen suhtaudun moniin asioihin niin, että yritän nähdä niissä sekä hyviä että huonoja puolia.
Tällaista pohdintaa tähän väliin.
Sitran julkaisu luettavissa täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti