Palasin juuri Suomeen lomamatkalta Espanjasta, jossa työttömyys on kivunnut maailman ennätyslukemiin. Myös nuorison työttömyysluvut ovat Espanjassa musertavia. On kuitenkin hyvä muistaa, että kaikki koulutuksen ja työttömyyden ulkopuolella olevat nuoret eivät ole työttömiä tahtomattaan tai syrjäytyneitä. Turistin silmin nuorisotyöttömyys ei näkynyt Madridin katukuvassa.
Syrjäytyminen ei ole yksilöllinen ilmiö, vaan yhteiskunnallinen. Nuorille pitäisi antaa mahdollisuus toiminnallisuuteen ja vaikuttamiseen, jotta he eivät jäisi ns. hyväosaisten varjoon. Aktiivinen nuoruus luo pohjaa yhteiskunnalliselle osallisuudelle.
Huomioni kiinnitti Madridissa jo matkani ensimmäisenä iltana se, miten paikalliset nuoret viettivät vapaa-aikaansa. Eräässä baarissa oli ilmainen salsa-tunti, jossa nuoret aikuiset opettelivat tämän lattaritanssin saloja. Ohjaajat huutelivat yksittäisiä neuvoja ja tanssivat oppilaiden kanssa. Tanssiparia vaihdettiin tiuhaan ja virheitäkin tehtiin, mutta se ei menoa haitannut.
Meillä ei ehkä ole aurinkoista ja lämmintä ympäri vuoden kuten Espanjassa, mutta Suomessa on metsiä ja talviliikuntamahdollisuuksia. Tutkimusten mukaan suuri osa suomalaisista lapsista ja nuorista jää pitkäjänteisen harrastustoiminnan ulkopuolelle. Pitäisikö siis tukea matalan kynnyksen vapaa-ajan toimintoja enemmän? Vaikka vanhemmilla on tärkeä rooli lastensa ohjaamisessa harrastusten pariin, tarvitaan myös kodin ulkopuolisia innoittajia. Kuntien nuorisotoimilla on tärkeä tehtävä yhteisöllisyyden lisäämisessä. Tässä projektien ja hankkeiden luvatussa maassa tarvitaan muutakin kuin suunnitelmia, tarvitaan hyviä esimerkkejä. Ei kaikkien harrastajien tarvitse tähdätä kilpailuissa voittamiseen ja oman kehon muokkaukseen. Elämysmatkailun ja pätkätyöllistymisen lisääntyessä Suomeen tarvitaan halpaa ajanvietettä.
Ehkä harrastamisen ero maiden välillä liittyy kulttuurisiin seikkoihin. Espanjassa ollaan hyvin yhteisökeskeisiä, mikä johtuu yhteiskunnan erilaisesta rakenteesta verrattuna Suomeen. Täällä "Mie romahan" -ihmisiä ja "meitsie"-kuvia riittää.
Kiva kirjoitus! Oon kyllä monessa asiassa samaa mieltä sun kanssa. Etenkin tuossa asiassa, että Suomessa tuota metsää riittää ja sinne meno ei pitäisi olla suurikynnys kenellekään. Esim. kaupungistuminen on johtanut siihen, että lasten peruslajintuntemus on heikkoa, koska he eivät pääsä ulos metsään, oikeaan luontoon ihmettelemään sitä, mitä siellä on. Koulussa maastokäyntejä on suhteessa luokassa pidettäviin tunteihin harvakseltaan. Ei olisi ollenkaan pahitteeksi jos lapsiperheet kuluttaisivat yhteistä aikaansa luonnossa ja vanhemmat yhdessä lasten kanssa ihmettelisivät siellä esiintyviä asioita.
VastaaPoistaTässä myös eräs huolta aiheuttava linkki: http://yle.fi/uutiset/pitaisiko_luonnosta_vieraantumisesta_huolestua/7091151
Lisäksi olisi ihanaa, jos suomaiset olisivat niin rohkeita, että oikeasti järjestäisivät ilmaiseksi esim. ravintolassa niitä tanssitunteja. Maksulliset tapahtumat eivät luo sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, kuin spontaanit tai järjestetyt "vapaan pääsyn"-tilanteet.
Jep, HopLopissa käynti kuitenki maksaa enemmä ku mettäily!
VastaaPoista