Kuvassa minä Teneriffalla vuonna 2000.
Päätin kirjoittaa vielä vähän menneisyydestäni :)
Olen siis valmistunut ylioppilaaksi keväällä 2009, yleisarvosanalla M. Opinto-ohjaajan työ kiinnosti, mutta haaveet hautasin ajatellen keskivertoja papereitani. Hain tuolloin läpällä lukemaan uskontotiedettä Helsinkiin ja elokuvaohjaajaksi Lahden Muotoiluinstituuttiin, koska jonnekin halusin hakea, vaikka tietoa omasta unelma-ammatista ei ollut. No, uskontotieteen pääsykoekirjan avasin ehkä kaksi kertaa enkä osallistunut pääsykokeeseen. Muotsikkaan lähetin ennakkotehtävät, mutta kutsua pääsykokeeseen ei tullut. En ollut pettynyt, mutta tulevaisuus vähän pelotti. Onneksi minulla oli takataskussa suunnitelma B.
Päädyin Lahden kansanopistoon opiskelemaan vuodeksi journalismia. Olen aina ollut ahkera kirjoittamaan ja lukemaan, joten toimittajan opinnot vaikuttivat varteenotettavalta vaihtoehdolta. Vuosi kansanopistossa oli antoisa, vaikka opiskelu maksoikin: sain uusia ystäviä, työkokemusta ja suoritin akademisk svenskan ja englannin pois päiväjärjestyksestä. Kansanopistossa oppi avoimen yliopistojen opintojen kautta akateemisia opiskelutaitoja. Kansanopistovuosi poiki myös kesätöitä erään paikallislehden toimituksesta. Opintojen aikana minulle kuitenkin selkeni, että haluan yliopistoon opiskelemaan, mutta toimittajan työ vaikutti liian epävakaalta ja stressaavalta. Kirjoitan edelleen harrastusmielessä fiktiivisiä tekstejä.
Kiinnostuin kasvatustieteestä ja aloin lukemaan VAKAVA-kokeeseen, josta en ollut ennen sitä kevättä kuullutkaan. Pääsin Lapin yliopistoon syksyksi 2010, onneksi. Muualle en kokeella edes hakenut, vaikka olisi voinut (ja ehkä kannattanut, mutta otin riskin). Kolme vuotta yliopistossa ja Rovaniemellä ovat olleet elämäni parasta aikaa! Kasvatustieteen opiskelussa parhaita puolia ovat opintojen itsenäisyys ja valinnanvapaus.
Opinto-ohjauksesta kiinnostuin kasvatustieteen alasta opiskellessani. Kuulin/tutkin, että alallehan pääsee muillakin kuin vähintään E:n papereilla. Kävin vapaaehtoisesti erään yläkoulun opinto-ohjaajan luona vähän haastattelemasta häntä alasta ja pääsin seuraamaan hänen oppituntejaan. Tästä on jo melkein kaksi vuotta, ja olen edelleen yhtä motivoitunut hakeutumaan opinto-ohjaajaksi kuin nähtyäni, miten mahtaavaa opon työ voi olla! Hain opoksi jo viime vuonna päävalinnassa, mutta VAKAVA:sta saamani pisteet eivät riittäneet jatkoon. No, ehkä järkevämpi vaihtoehto on tosiaan hakea vasta nyt, kun olen suorittanut kandidaatin tutkinnon. Hakijoita ei ole yhtä paljon maisterikoulutukseen kuin päävalinnassa. Viime vuoden tilastojen mukaan Joensuuhun haki 21, ja sisäänotto on 10. :)
Ohjauskokemusta minulla on leireiltä, tuutoroinnista lukiossa ja yliopistossa sekä entisestä työstäni Mannerheimin Lastensuojeluliitolla. Lapsena pidin naapurin tytöille jos minkälaista kerhoa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti